Tänä aamuna silmiini ovat sattuneet uutiset naisten tasa- arvosta ja älykkyydestä noin yleensä. Jotenkin minusta tuntuu, että ne saattavat jopa liittyä toisiinsa.

Poikani ollessa reilut kymmenvuotias me teimme joskus huviksemme netissä älykkyystestejä. Niissähän huomioidaan myös potilaan ikä, joten ne lienevät päteviä. Tein muutaman testin yksin myöhemminkin, koska omat korkeat lukemani epäilyttivät hieman. Ja kyllä vaan, minä sain aina huomattavasti keskimääräistä korkeampia tuloksia, jotka olivat lähes tuplasti sen mitä eräällä Afrikan sarvessa asuvalla kansanryhmällä.

Hesari panostaa nyt kaupunkijournalismiin ja näistä uusista toimittajista 17 on naisia ja vain 9 miehiä. Lehden taloudesta vastaavat repivät varmaan hiuksiaan, koska eivät miehet yksinkertaisesti jaksa lukea nuorten naisten kirjoituksia ja näin tilaajat vähenevät. Itse luin aktiivisesti Hesaria vielä parikymmentä vuotta sitten, mutta nyt se on jäänyt lähes kokonaan.

hs%20kaupunki.jpg

Käytän Ampparit.com sivustoa, koska siitä pääsee kaikkiin lehtiin ja aina löytyy tuoreimmat uutiset. Suomen Iltasanomat ja Iltalehti ovat muuten aivan loistavia lehtiä verrattuina Ruotsin Aftonbladetin ja Expressenin typerään silppuun.

Yle on sitten aivan oma surullinen tarinansa, jolle pitää tehdä sama kuin Tanska teki aivan äskettäin omalle TV- ja radioyhtiölleen. Vähintään 100 miljoonaa pois budjetista ja ehkä 400 henkeä Pohjanmaalle suota kuokkimaan (turvesoita ennallistamaan, toim. huom.) Nykyisin katselen uutisten lisäksi enää harvemmin Ylen ohjelmia ja nekin yleensä netin kautta Areenalta. Ylen aamu on aivan luokaton verrattuna Maikkarin Ivan Puopoloon ja ilmeisesti vain naisille tarkoitettu.

Tämä intersektionaalinen feminismi ja sukupuolineutraali yhteiskunta tarkoittaa nykyään sitä, ettei ole mitään tiettyjä sukupuolia. Paitsi tietysti naiset, joille tarvitaan aina omat kiintiöt, omat rahat ja kaikenlaiset etuoikeudet.

 Suomalainen taideasiantuntija, kuraattori Aura Seikkula vierailee Tukholmalaisessa Misschiefs-galleriassa ja vierastaa ja vastustaa sukupuolten binääristä kategorisointia ja vastakkainasettelua. Misschiefs on kuitenkin vain naisille ja muunsukupuolisille taiteilijoille varattu galleria, mutta siinä Seikkula ei näe mitään ristiriitaa. Koska kysymyshän on vain naisten tasa- arvosta, ei siitä YK:n julistamasta yleisestä ja yhtäläisestä tasa- arvosta.

Misschiefsin taiteilijat eivät maksa tiloista vuokraa, eikä heidän tarvitse maksaa gallerialle välityspalkkiota, jos taidetta ostetaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että kaikki kulut otetaan jälleen verovaroista. Tuo miesten taulujen kieltäminen on sinänsä aivan ymmärrettävää, koska olisihan se hyvin noloa, jos satoja naisten tauluja sisältävän gallerian kaikki asiakkaat olisivat aina niiden muutamien miestaiteilijoiden teoksia ihailemassa. Kuten ennen olivat.