Suomen todennäköisesti liittyessä Natoon ja venäjän kieliopintojeni edistyessä uudeksi toimenkuvakseni työmaalla voi muodostua pelkkä pistooli vyöllä källäily, ikään kuin turvallisuustehtävissä siis. Olisi myös laadittava pikaisesti perusteellinen suunnitelma mahdollisesta venäläisten internoinnista kriisitilanteessa. Vanhana poroaitojen rakentajana erikoisosaamistani voitaisiin hyödyntää tällaisen internointiaitauksen rakentamisessa. Saattaa kuulostaa liioittelulta, mutta löytyyhän pääkaupunkiseudulta kastematoja kaivaessa puolivalmiita metroasemiakin aivan yllättävistä paikoista. Vain varmuuden vuoksi rakennettuja, kuten oli Munkkivuoressakin.

Kännykameroiden yleistyessä yhä suurempi osa lehtien uutiskuvista on lukijoiden omilla kameroillaan ottamia. Lehdillehän tulee halvemmaksi maksaa näistä kuvista hyviäkin palkkioita, kuin pitää palkkalistoillaan viinalle persoja valokuvaajia, joita ei kuitenkaan saada tarvittaessa hereille kolmannen päivän makkurista. Tämähän voi tietysti myös johtaa kuvien lavastamiseen helpon ansion toivossa. Pian voi lehdessä olla kuva korkeasta tornitalosta putoavasta venäläisestä putkimiehestä ja seuraavalla viikolla taas toiselta puolen taloa putoavasta puolalaisesta raudoittajasta. Nämä olisivat monellakin tavalla arveluttavia ja kysymyksiä herättäviä sattumuksia. Olen kännykameraa tutkiessani henkilökohtaisesti hyvin paljon miettinyt tätä moraalista kysymystä.

Espoon kaupungin henki kiteytyy meille espoolaisille valitettavan selkeästi tuossa suurelle kaupungille jo säälittävässäkin Iirislahden rantaraittinäytelmässä. Muutaman rahamiehen etu jyrää Espoossa aina yleisen edun alleen. Sipoon maiden siirtymisen Helsingille varmistuessa rupeavat hesalaiset rakentamaan itämetron jatkoa ja pystyttävät pikavauhtia tietullit kaupunkinsa rajoille. Kehottavat Espoota rakentamaan oman metronsa itse ja tuon Iirislahden irvokkaan näytelmän jälkeenhän se naurattaa meitä kaikkia.