Olen nautiskellen seurannut tuota Helsingin pormestari Jan Vapaavuoren ja hänen apulaispormestariensa Anni Sinnemäen ja Nasima Razmyarin julkista mutapainia. Viimeksi viikko sitten Vapaavuori antoi Sinnemäelle valtuudet neuvotella hallituksen kanssa myös design- ja arkkitehtuurimuseon rahoituksen sisältävän kokonaispaketin. Asiassa täyden päätösvallan omaava Vapaavuori nimenomaan kielsi Sinnemäkeä hyväksymästä tarjottua ehdotusta, mutta tämä nainen käytti hetkeksi saamaansa valtaa ja jyräsi Suurpormestarin.

Nyt ne puukottavat ja solvaavat toisiaan lehdissä, vaikka joutuvat päivittäin työskentelemään yhdessä ja samoissa huoneissa. Tulee ihan Kittilä mieleen, missä Kauniaisista kotoisin ollut vihreä nainen halvautti koko kunnan vuosikymmeniksi. Kysymys ei tietenkään ole siitä naiseudesta: Suomessa on ollut, on tänään ja tulee aina olemaan päteviä ja rakastettuja naispuolisia kunnanjohtajia. Se  on tuo vihreiden ylimielisyys ja täydellinen realismin puute, joka sotkee. Kuten nyt olemme huomanneet myös Maria Ohisalon ja Pekka Haaviston järjettömästä politiikasta.

Tuosta Vapaavuoren näitä aputyttöjään solvaavasta kirjoituksesta tajusin joitakin asioita, jotka eivät ole ennen tulleet mieleenkään. Helsinki ei tule mitenkään osallistumaan design- ja arkkitehtuurimuseon käyttökustannuksiin, vaan osa maksetaan museon pienistä tuloista, mutta suurin osa valtion varoista. Vuokrat säätiölle, palkat (100- 300 päätä), sähköt, lämmitys, kiinteistöverot Helsingille ja ilmeisesti kaupunki vielä myy tuon huippukalliin Etelärannan tontin säätiölle.

Näin ollen Helsingillä ei ole asiassa mitään riskiä: se ottaa työntekijöiden kunnallisverot ja satojen tuhansien vierailijoiden käynti rikastuttaa kaupungin elinkeinoelämää. Sama laulu on ilmeisesti Oopperassa, Musiikkitalossa, Kiasmassa, Tanssin talossa, Lespolinnassa (suunnitteilla varmasti), Homohousessa (suunnitteilla luultavasti), etc loputtomiin. Suomen maaseutukansa maksaa kaikki nämä sirkushuvit ja Helsinki kuorii kermat päältä.

Lisäksi Helsingissä on yli sata suuryritysten pääkonttoria ja Suomen rahoitus-, tutkimustoiminta, joilta Helsinki lypsää kymmenykset. Joka kolmas helsinkiläinen saa palkkansa valtiolta, sellainen kelpaisi muillekin Suomen kaupungeille.

Nyt sille on kuitenkin tulossa loppu, koronan jälkeinen pitkä lama tuhoaa Helsingin samalla tavalla kuin autoteollisuuden lama tuhosi amerikkalaisen Detroitin kaupungin.

Lähivuosina kymmenet tuhannet ihmiset siirtyvät Helsingistä etätöihin, mikä perheiden ja palveluammattien harjoittajien lähdön myötä voi tarkoittaa jopa 100. 000 ihmisen poismuuttoa. Helsingissä ja pk- seudulla on jo yli vuosikymmenen ollut miljoona neliötä (16. 000 kolmiota) tyhjiä toimistotiloja. Rakennusyritykset olisivat halunneet muuttaa ne edullisiksi asunnoiksi, mutta varsinkin Helsinki on halunnut kaavoituksella rahastaa aivan viimeiseen tappiin. Nyt he saavat puoli miljoonaa tyhjää toimistoneliötä lisää. Tuo etätyö ei ole mikään ihmisten vapaaehtoinen valinta, vaan puhdas pakko: köyhtyvien yritysten on pakko karsia kalliita toimitilojaan. 

Katri Kulmuni hyppäsi liian suuriin saappaisiin ja laittoi ne vielä vääriin jalkoihin. Hän teki äärimmäisen viisaasti erotessaan. Katri on kaunis, viisas ja pätevä nainen, mutta valtiovarainministerin pitää olla puoliksi ihmissusi ja rakastaa loputonta numeroiden pyörittelyä. Lisäksi pitää olla hallitus, missä on aikuisia ja täysijärkisiä ihmisiä.

Toivottavasti kepu laitta Esko Ahon tekemään teletappihallituksen armomurhan ja päästään eteenpäin.