Väinö Linna kirjoitti aikoinaan Täällä Pohjantähden alla - trilogian ja sitä on yli puoluerajojen pidetty erittäin hyvänä kuvauksena Suomen historian häpeällisinä vaietuista vuosista. Sofi Oksasen kirja Puhdistus on saanut Suomessa saman aseman Viron neuvostovuosista kertovana totuuskirjana, mutta virolaisten mielestä asia ei nyt aivan näin ole. Ja eikös heidän mielipiteensä sentään ole melko tärkeä, ettemme taas lähtisi kulkemaan O-W Kuusisen viitoittamaa tietä; siis rajantakaista elvistelyä ja räksytystä.


Vuosi sitten Puhdistus kahmi kaikki suomalaiset kirjallisuuden rahapalkinnot ja sitä ylistettiin ilman mitään kritiikkiä, vain espoolaisissa kirjallisuuspiireissä sitä arvosteltiin voimakkain sanoin


Olen lukenut valtavan määrän maailman huippukirjallisuutta nobelisteista alkaen, enkä yritäkään kieltää Puhdistuksen kirjallista erinomaisuutta, sillä siinä lajissa se on loistava lukuelämys. Olen kuitenkin lukenut myös paljon Soltzenitsinin ja muiden venäläisten kirjailijoiden kuvauksia vankileireiltä ja yleensäkin neuvostoajan valtiojohtoisesta väkivallasta, eikä kyseessä ollut sentään sellaista sadismia kuin Sofi sitä kuvaa.

 

  Tunnetulla virolaisella kirjailijalla Jaan Kaplinskilla  on kyky ja oikeus sanoa asia paremmin.


    Nyt tästä kirjasta ollaan tekemässä elokuvaa ja siitä tulee ilmeisesti tyypillinen modernin väkivallan täyttämä rymistely, joka varmasti kuitenkin myy. Sylvester Stallone rämpii T- paidassa pitkin talvista Siperian tundraa ja vetää perässään pulkassa ilmatorjuntatykkiä ja höyryävää samovaaria.