Viime syksynä menin erään kerran hakemaan työkaluja kellarikerroksessa olevasta varastostamme ja heti oven takana avautui eteeni häkellyttävä näky. Pikkumestari seisoi pistooli kourassaan keskellä lattiaa ja eräs vuokramies oli kontallaan huoneen nurkassa. Ehdin jo säikähtää Kepun ajaman Työreformin astuneen voimaan kaikessa ankaruudessaan, mutta näin radikaalista työelämän uudistuksesta ei sentään ollut kysymys. Vuokramies vain oli tuonut pikkumestarin käsiaseen huollosta ja nyt nämä veijarit testasivat sitä ampumalla koelaukauksia nurkassa olevaan leveään lankkuun.

Joulun alla työmaallamme työskentelevät turkkilaiset veljekset selvittelivät pihalla nyrkein yhdessä asumisen rasittamia välejään. Asunnossaan nämä tulisieluiset sankarit ilmeisesti nukkuvatkin toinen silmä raollaan ja käyrä miekka koko ajan käden ulottuvilla. Muuten he ovat ihan mukavia ja huumorintajuisia miehiä. Maallistuneina muslimeina keskustelevat islamin uskon kummallisuuksistakin pilke silmäkulmassa.

Turkin mahdollisesti tullessa EU:n jäseneksi heidän suurin antinsa yhteisölle lieneekin - pätevien rakentajien lisäksi - tappelunhaluiset nuoret miehet. Ottomaanit olivat kovia valloittamaan vieraita maita, eikä heidän jälkeläisillään ole sen kummemmin päässyt luonto tasaantumaan. Euroopan yhteistä armeijaa luotaessa turkkilaisista saadaankin tehokkaat jalkaväkidivisioonat. Preussilaisen sotilaskurin edelleenkin hallitsevista saksalaisista voisi hyvin muodostaa upseeriston ja ruotsalaiset koiraslotat ovat ilmiselvä vaihtoehto huoltohommiin. Hurreille kannattaa kuitenkin suositella hapansilakoiden jättämistä pois ruokalistalta, etteivät turkkilaiset soturit pura sodassa niin tarpeellisia aggressioitaan jo kanttiinissa.