Luin joskus Henri Troyatin elämäkerran Leo Tolstoista. Tämä satojen miljoonien ihmisten moraalinen johtaja sai kerran käsiinsä sen ajan tekniikan ihmeen polkupyörän ja trallasi sillä kuukausia yötä päivää kartanonsa mailla. Musikat väistelivät henkensä kaupalla silmät kiiluen pyörällään polkevaa suurta kirjailijaa, eivätkä tienneet oikein mitä ajatella. Entäpä, jos tuo jumalinen mies olisi elänyt autokaudella ja saanut Bemarin alleen! Olisivat tainneet jäädä Venäjän moraaliselta johtajalta paksut opukset kirjoittamatta.

Niitä minäkin nuoruudessani ahmin ja lähdin sitten venäläisen kreivin ajatusmaailmalla varustettuna vaeltamaan kohti mystistä Etelää. Tornion korkeudelle päästyäni olin tullut jo kolme kertaa lättähattujen ryöstämäksi!

Meillä on työmaalla käytössä rakennuksen ulkopuolella kulkevat tornimaiset hissit. Sen korista on noin puolentoista metrin matka rakennukseen, joten sille välille on rakennettava puusta ja vanerista kulkusillat joka kerrokseen. Aikaisemmin kaksi timpuria väsäsi sellaista päivän mutta minä kehitin siihen näppärän elementtiratkaisun. Valmistan parissa tunnissa työpöydällä tarvittavat osat ja ylhäällä korkeuksissa kasaan apumiehen kanssa koko systeemin puolessa tunnissa. Korkean tornitalon kerroksissa on töissä kymmenittäin ihmisiä ja tavaraa on ajettava koko ajan edestakaisin, joten puolen tunnin stoppi ei ole mitään verrattuna kahdeksan tunnin pysähdykseen.

Pari viikkoa sitten ruotsalaisen pääurakoitsijafirman johtokunta oli tulossa tarkastuskäynnille, eikä meillä ollut kuin kaksi tuntia aikaa korottaa hissi ja tehdä kulkusilta. Kesän kalareissuistaan jo uneksiva pikkumestari kun oli unohtanut tilata ajoissa hissin korotuksen, joten katastrofin ainekset olivat olemassa. Hissiasentajat suoriutuivat kuitenkin nopeasti osuudestaan ja minä kävin paiskaamassa vauhdilla oman palapelini kasaan. Ja niin tropiikin kukalle tuoksuvat ruotsalaiset hienohelmat saivat sipsuttaa 16. kerroksen ylätasolle aurinkoista merta ihailemaan. Tuuli kuitenkin kuljetti heidän hienon hajuvetensä tuoksun Korkeasaareen ja siellä oli iltapäivälehtien mukaan norsu tullut hillittömään kiimaan. Aitauksensa oli rikkonut ja kovasti muutakin vahinkoa aiheuttanut. 

Asioiden taas näin mukavasti järjestyessä pikkumestari voi edelleenkin työaikana haaveilla muikkuverkoilla käynnistään ja minun ikuista oppositiossa oloani katsotaan taas pitkään läpi sormien. Norsuhan tässä tietysti viattomana luontokappaleena joutui ihan turhaan kiusalliseen tilanteeseen.

Nuoruudessani minulla oli kaunis rakkaussuhde viehättävän lappilaisneidon kanssa, mutta jostain syystä tiemme vain erkanivat ja hän perusti perheen toisen miehen kanssa. Pidimme kuitenkin vuosien mittaan yhteyttä ja kummankin tahoillamme erottua aloin jälleen tapailla tätä nyt kahden lapsen äitiä. Oli se kuitenkin vähän kuin olisi lämmitellyt vanhaa makkarasoppaa, josta joku toinen on jo syönyt makkarat.