Mitä yhteistä on Suomen presidentti Tarja Halosella ja Pohjois- Korean edesmenneellä johtajalla Kim Jong- ilillä? Ensinnäkin molemmat olivat  armeijoidensa ylipäällikköjä ja molemmat olivat yhtä vähän huolissaan oman maansa köyhistä.


Kim Jong- il oli vain päivää ennen kuolemaansa antanut määräyksen jakaa kansalaisille ylimääräinen ruoka- annos, mikä tänä jouluna tarkoitti jäätynyttä kalaa. Jaossa oli silliä ja turskaa, mutta olivatko nämä kansan valittavissa olevia vaihtoehtoja, siitä ei ole tietoa. 


Ehkä ne olivat samalla tavalla vaihtoehtoja kuin Suomen demokraattiset hallituksetkin: vasta vaalien jälkeen herrat päättävät onko hallitus sinipunavihreä vai oikein sateenkaarihallitus. Jospa korealainen kalanjakajakin sanoo perheenäidille, että pussissa on silli, mutta kotona sieltä paljastuukin turska.


Tarja Halonen vieraili Heikki Hurstin köyhien joulujuhlassa Kalliossa ja näin saivat kaikki televisiosta nähdä kuinka Suomessa koko kansa menee jouluna kylläisenä nukkumaan. Mutta miten espoolainen sosiaalitoimistosta kielteisen päätöksen saanut matkustaa Kallioon, kun jo matkalippukin maksaa lähes 10 euroa. Puhumattakaan sitten muualla maassa asuvista.


Suomessa on jo 20 vuotta ollut näitä leipäjonoja, mutta asialle ei ole aikomustakaan tehdä mitään. Tutkimuksissa on todettu maassa olevan satojatuhansia ihmisiä joille kuuluisi sosiaaliapu, mutta jostain syystä heille ei ole sitä myönnetty tai he ovat väsyneet sitä hakemaan. Sosiaalitoimistoissa, niin kuin muissakin Suomen tsaarinaikaista palvelukulttuuria noudattavissa virastoissa jo yksikin pilkkuvirhe tai puute papereissa johtaa anomuksen hylkäämiseen.


Ruotsissa todettiin samalla tavalla suuren määrän ihmisiä jääneen ilman heille kuuluvaa sosiaalitukea. Siellä kuitenkin päätettiin kysyä näiltä ihmisiltä ovatko he valmiita vastaanottamaan tämän heille lakisääteisesti kuuluvan avun. 


Suomessa on tuhansia erilaisia tv- luvan, matkalipun, korvamerkin ja vaikka minkä tarkastajia, mutta ihmisten nälänhädälle ei löydy tarkastajaa. 


Tarja Halonen vetosi taas kerran tekopyhästi ihmisten hyväntekeväisyyteen, vaikka presidentin ja ylipäällikön arvovallalla hän olisi voinut "määrätä" sosiaalityöntekijät jalkautumaan leipäjonoihin ja ottamaan selvää siellä seisovien rollaattorimummojen ja muidenkin elämäntilanteesta.