Tiesitkö sinä suomalainen, että elämäsi aikana tulet käyttämään 800. 000 kiloa erilaisia metalleja ja mineraaleja?

Melkein kaikella mitä näet kotona ympärilläsi on yhteys kallioperään, meidän pyhän ja meille elämän antavan Impivaaramme peruskallioon: hammastahna, korut, valkotuotteet, patterit, ikkunaruudut, kännykät, tietokoneet ja kovaääniset. Ja kaikki ulkona oleva vielä sata kertaa enemmän.

Minä luen ja olen lukenut jo vuosikymmeniä päivittäin Ruotsin lehtiä, koska minä olen asunut siellä ja hallitsen kielen täydellisesti. Olen tutkinut Ruotsin verotusta, teollisuutta, maahanmuuttoa ja kaikkea mahdollista, koska minä olen intellektuOlli (vrt. intellektuElli).

Eniten minua hämmästyttää ruotsalaisten ja suomalaisten täysin päinvastainen suhtautuminen kaivosteollisuuteen. Ruotsissa vihreiden ja sosiaalidemokraattien hallituksetkin ovat julkaisseet valtavia kaivosteollisuuden kehitys- ja laajentamisohjelmia, jotka ovat tuoneet kaivoksiin ja teollisuuteen kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.

Meillä taas lähinnä sukupuolentutkimusta opiskelleet naiset hallitsevat tiedotusvälineitä ja sitä haaruväliä ikänsä tutkineina he eivät voi käsittää mihin likaista ja meluisaa teollisuutta ja varsinkin maan alla olevia kaivoksia tarvitaan.

Pätevä oma kaivosteollisuus olisi kultaakin kalliimpi, mutta kun sitä nyt vain ei ole. Kaivosta rakennetaan yleensä vuosia, ennen kuin se tuottaa grammaakaan mitään mineraaleja tai metalleja. Se vaatii valtavasti pääomia ja erikoisosaamista, jota löytyy vain ympäri maailmaa toimivilta monikansallisilta kaivosyhtiöiltä.

Ne ovat kuitenkin aivan hirveä kauhistus, vaikka samaan aikaan meillä juhlitaan koko maailmaa hallitsevan Googlen rakentamia pornovarastohalleja, jotka eivät työllistä tai tuota mitään, mutta nostavat suomalaisten sähköjen hinnat pilviin.

Suomeen voidaan perustaa valtion kaivosyhtiö, joka lähtee heti naisten tasa- arvo edellä nujuamaan kaivosta. Eivät naiset tietysti suostu raskaaseen, vaaralliseen ja likaiseen kaivostyöhön, mutta he vaativat samalla palkalla kevyttä toimistotyötä. Kaikkea tasa- arvoon (naisten), monikulttuurisuuteen, unisex- vessoihin, kaivoskiusaamiseen ja itsensä palkitsemiseen liittyviä asioita he sitten pohtivat moderneissa toimistoissaan ja se metrin syvyinen kaivoskuoppa on jo vettä täynnä.

Muutaman vuoden kuluttua kaivos suljetaan, ne naiset lähtevät uusiin suojatyöpaikkoihinsa kaupunkeihin ja kaivosmiehet Ruotsiin ja muihin toimiviin yhteiskuntiin. Minä olin kouluaikoina kolme kesää töissä kaivoksessa ja näin kaiken. Alaikäisenä minua ei tietenkään päästetty kilometrejä syviin kaivostunneleihin, missä sokeat hevoset vetivät vaunuissaan valtavia kultakimpaleita ja ilmanlaatua valvovat kanarialinnut sirkuttivat.

Tänään oli Ylellä taas juttu, jossa fEmakkoäidin kasvattama poika kertoo kaivosten kauheudesta. Kuinka monta kaivosta mahtuu Lappiin, kysyy hän viattomin silmin. Menköön hän äitinsä kanssa katsomaan mitä kaikkea Lapin kokoiseen Unkariin (10 milj. as.) on saatu mahtumaan, vastaan minä hänelle.