Mikäli tuo ei ollut totta, niin eikös ollut kuitenkin hyvin keksitty. Tuo olkoon mottona tässä blogissa, jonka tarkoitus on hieman valottaa olosuhteita nykypäivän rakennustyömailla. Ja tietysti myös kommentoida maailmaa raksalaisen näkökulmasta.

Rakennustyöläisistähän yleensä vähintään puolet on ulkomaalaisia ja muutamaa pääurakoitsijan syöttöpossua lukuun ottamatta kaikki aliurakoitsijan tai vuokrafirmojen miehiä. Virolaisten lisäksi löytyy puolalaisia, turkkilaisia, jugoslaaveja, venäläisiä ja jos minkä näköistä arokalmukkia Volgan alajuoksulta. Virolainen kuuluu Suomen luontoon, sen olen saamieni pelkästään myönteisten kokemusten perusteella valmis sanomaan.

Minähän olen löytölapsi, minut löydettiin vanhasta saksalaisesta panssarivaunusta Petsamon tien varresta. Olin kiroillut saksaksi ja saameksi, joten silloisen poliittisen tilanteen johdosta ja valvontakomission vaatimuksesta minut vietiin kirjoihin saamelaisena. Pitkän ja suurelta osin onnettomankin tapahtumaketjun jälkeen olen ajautunut työskentelemään kirvesmiehenä Etelä-Suomen rakennustyömaille.

Perjantaina paiskoin hommia hirveässä lumimyrskyssä korkean kerrostalon katolla, palellen niin pirusti.Olin toivonut niin työnantajalta kuin Joulupukiltakin uusia talvihaalareita, mutta kummaltakaan en niitä saanut. Ämpäriurakoitsijalta en niitä tämän ihmisryhmän jo hyvin tuntien pahemmin odotellutkaan, mutta Joulupukin petollisuus söi jo ennestäänkin heikkoa luottamustani suomalaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan ja kolmikantaan.

Minulla oli apumiehenä aiemmin puutarhurina työskennellyt kukkakeppiä muistuttava venäläinen. Miehen huono kielitaito ja kokonaisvaltainen avuttomuutensa yleensäkin saivat minut melkein järjestämään tarkemman selvityksen 30-luvulla Neuvostoliitossa kadonneen enoni kohtalosta. Bagdadin malliin Hammurabin lakia vapaasti soveltaen. Tämä kaveri on kuitenkin säyseä ja ystävällinen firmamme muihin kotiryssiin verrattuna. Viime vapun aattonakin noiden onnettomien piti jokaiselle suomalaiselle erikseen toivottaa "hyvää voitonpäivää". Iltapäivällä Nikolai näytti kovan kiroiluni jälkeen sen verran säikähtäneeltä, että tunsin omalta osaltani jossain määrin vieneeni eteenpäin kaukopartiossa taistelleen isä-vainajani agendaa.

Suomalaiset itäturistit ovat lammasmaisella käytöksellään tuhonneet sankarikansamme maineen. Venäjän miliisi on oppinut, että kun läimäyttää käsiään yhteen niin suomalainen antaa satasen.

Meitä on 11 vuokramiestä tällä työmaalla: puolet venäläisiä ja inkeriläisiä, loput suomalaisia. Pääurakoitsijan upseerin elkeitä osoittava pomo on jostakin syystä innostunut höykyttämään ryhmäämme aivan erityisesti. "Monosen kurikomppania täydennettynä venäläisillä sotavangeilla", näinkin osuvasti olen kuullut meitä kutsuttavan. Joulun ja uuden vuoden aattoina painoimme hommia viimeiseen asti muiden firmojen miesten häivyttyä jo tunteja aiemmin pyhien viettoon. "Tämä pitää vielä tänään ehtiä", melskasi pomo karttalaukku vyöllä heiluen.

Ennen joulua työmaalla kävi kova säpinä: joulupulloja kannettiin edestakaisin ja pikkujouluja oli joka puolella. Minulla oli neljäs joulu samalla työmaalla, eikä ole edes kahvikupillista yhtenäkään jouluna tarjottu. Erään firman vietyä miehensä jouluksi Puolaan kysyinkin pomolta, josko hän vie meidät puolukkaan syksyllä. Ei nauranut pomo kaskulle,ei nauranut. Joulumme teemaksi olisi myös sopinut saksalainen joulu Stalingradissa; kesähaalarit ja venäläiset olivat jo työmaalla, puuttui enää hevosen raato työmaan aidan viereltä.