Suomen maaseudulla mopo oli korvaamaton vempele -60 ja -70-luvuilla ja erityisesti sotainvalideille kehitelty 3-pyöräinen versio oli loistava keksintö. Tuohon aikaanhan vielä harvoilla oli varaa autoon ja suhteellisen kallista onnikkaa käytettiin vain pidemmillä reissuilla.

Jossain vaiheessa mopoilu tehtiin kuitenkin veroilla ja muilla byrokratian kiemuroilla mahdottomaksi. Aina Välimeren maissa käydessäni hämmästelin valtavaa skootterien ja mopojen määrää, mutta myös ihmettelin noiden kätevien kulkupelien katoamista Suomesta.

Viime vuosina Kiinan teollisuus on romauttanut näiden kaksipyöräisten hinnat ja niiden määrä on meilläkin kasvanut räjähdysmäisesti. Monet aikuisetkin ovat hankkineet skootterin, mutta ennen kaikkea nuorten tyttöjen mopoilu on positiivinen ilmiö. Kahdella pyörällä sompailu kehittää aivan erityisiä taitoja, minkä lisäksi he joutuvat aina välillä opettelemaan pieniä mekaanikon hommia.

Mopoikäisissä 15 -18- vuotiaissa nuorissa roihuaa aivan hillitön kiima ja mopohan tarjoaa heille mahdollisuuden päästä merten ja järvien rannoille ikäisiään tapaamaan. Näin he hakeutuvat omaehtoisesti luontoon, eivätkä jää harmaakasvoisina roikkumaan tietokoneiden elämälle vieraaseen maailmaan. Vanhempien tarjoamat kyydit kun ovat kuitenkin enemmän sattumanvaraisia, eivätkä riitä tyydyttämään energisten nuorten impulsiivisia menohaluja.

Kolhiessaan itseään sopivasti hitailla kaksipyöräisillä oppivat nuoret varovaisiksi ja heistä kehittyy taitavia autoilijoita. Mopoilijoita kiroavien autoilijoiden kannattaa vielä muistaa, että kymmenen mopoa vähentää jo monta autoa liikenteestä.