Telkussa pyörii joka päivä monia lääkärisarjoja, joissa ihmiset katsojien riemuksi kuolevat leikkauspöydille ja viheliäisistä raiskauksista otetaan pikkutarkat näytteet. Siinä ohessa kulkee jonkinlainen ohut juoni hoitsujen ja lääkäreiden keskinäisestä kutemisesta, mutta silti olen ihmetellyt sekä näiden sarjojen katsojia, että ennen kaikkea niiden tekijöiden motiiveja. Hesaria lukiessa minulle kuitenkin valkeni kyseessä olevan terveydenhoidon uudistus ja näissä ohjelmissa valmisteltavan köyhiä hoitamaan itse omat leikkauksensa. Eräs nainen oli nimittäin soitellut Helsingissä kunnalliseen hammashoitoon lohjenneesta hampaastaan ja häntä oli kehotettu paikkaamaan hampaansa itse. Apteekista vain hakemaan tarvittavat emmeet ja naapurista apua tarvittaessa, aivan kuten lampunvaihtoonkin on perinteisesti ollut tapana naapuria pyytää.

Eräällä Välimerelle suuntautuneella elämysmatkallani minulta luiskahti polvilumpio ikävästi paikoiltaan Limassolin syrjäkujilla. Ohikulkijoiden habituksesta päättelin jokaisen heistä kantavan veistä mukanaan, mutta epäilin niiden olevan kaikkea muuta kuin lääketieteellistä käyttöä varten. Pahasti sivuun vääntynyt polvilumpio oli sen verran inhan näköinen, että päätin shokin välttämiseksi muljauttaa sen omin avuin paikoilleen. Kirvesmiehen käytännöllisyydellä ja sattumoisin päällä olleen kokovartalopuudutuksen ansiosta toimenpide onnistuikin kertarysäyksellä. Hippokrateen valan korvasi valtava hiprakka. Näin ollen voinkin jo suunnittelemieni hedelmöityspalvelujen lisäksi laajentaa repertuaariani koskemaan myös erilaisten paikoiltaan luiskahtaneiden nivelten paikoilleen vääntöä. Hampaiden paikkausta joudun aluksi harjoittelemaan hitsailemalla venäläisten työtoverieni metallihampaita. Hitsauskaasujen poiston lisäksi täytyy kiinnittää erityistä huomiota hapankaalihöyryjen aiheuttamaan räjähdysvaaraan.

Tänään pomo kiroili katolla jonkun onnettoman narulla toisiinsa sitomia kaide- elementtejä. Ihmetteli, kuinka miehet eivät edes partiossa ole oppineet kunnon solmuja tekemään. Vastasin hänelle vanhemman polven työläisten viettäneen nuoruuden kesänsä pioneerileireillä ja siellä harjoiteltiin enimmäkseen kiväärinlukon purkua ja kokoamista. Hirttosilmukan teko korkeintaan kuului opetukseen, mutta jos joku ei sitäkään oppinut, niin se sai hakea puoluetoimistosta köydenpätkän jossa tuo solmu oli jo valmiina!