Hesarissa oli taannoin pieni uutinen Tansaniassa istuvasta YK:n alaisesta tuomioistuimesta, jossa käsiteltiin Ruandan kansanmurhan aikaisia rikoksia. Tämä tuomioistuin oli käyttänyt rahaa miljardi dollaria (n. 700 miljoonaa euroa!) ja aikaan oli saatu 32 tuomiota! Ruandan kansanmurhassahan pääideologeina toimivat Belgian ja Saksan kristillisdemokraattiset puolueet ja takapiruna hääri itse paavi, joten tuomioistuimen tarkoitus lienee ollut lähinnä estää muita tutkimasta asiaa. Tuollaisen rahamäärän kuluttamiseksi on kyllä kahvivedetkin täytynyt keittää dollarinipuista tehdyllä nuotiolla. Jokaisella valtiolla on oikeus pikkuiseen kansanmurhaan (vrt. Suomi 1918), mutta miljoonan ihmisen lahtaaminen rupeaa olemaan jo liikaa.

Olen joskus ajatellut työttömyyden iskiessä tai eläkkeelle päästyäni muuttaa jonnekin Kaakkois-Aasian halpojen elinkustannusten maahan. Jossakin Kamputseassa voisi hankkia lisäansioita YK:n jälleenrakennusta harjoittavan järjestön palveluksessa. Miinanraivaushan on Kamputseassa edelleenkin etusijalla, joten miinakoira on siellä hyödyllisempi kuin metsätraktori Suomessa. Tosin miinakoiran joutuu usein työpäivän päätyttyä hakemaan puunlatvasta, eikä koskaan tiedä minkä kuntosena hauva löytyy. Sieltä ylhäältä on kuitenkin helppo laskea urakanpohjat ja lähettää ne tekstiviestinä YK:n rahatoimistoon. Ammatin harjoittamisen jatkuvuuden ja ansiokehityksen turvaamiseksi näitä miinakoiria täytyy kuitenkin olla useampia. Rakennustöissä saan pari euroa päivässä työkalukorvauksia, mutta noissa YK:n hommissa täytyy vaatia huomattavasti enemmän. On se sen verran riskaabelia hommaa.

Otan Lapista mukaani tynnyrillisen sääskiä ja risteytän ne paikallisen malariaa levittävän sääsken kanssa. Hyvällä onnella tuloksena voi olla seksihullu sääski, joka ei ole enää ollenkaan aggressiivinen ja kiertää ihmiset kaukaa. Lähinnä ruotsalaisia katsellessani olen päätynyt tällaista ajatusta kehittelemään.