Koko ensi vuosi juhlitaan rautateiden juhlavuotta ja kotimainen Valtion Rautatietkin (VR) järjestää monia tapahtumia juhlan kunniaksi. Lähes jokainen suomalainen on lukenut Juhani Ahon klassikoksi nousseen esikoisromaanin Rautatie ja niinpä VR järjestänee kansallisen kirjoituskilpailun aiheesta. Jokainen voi kertoa viimeaikojen kokemuksia omasta junamatkastaan ja näemme kuinka huima kehitys on ollut näiden 150 vuoden aikana.

Tässä oma kilpailukirjoitukseni:

Matti ja Liisa istuvat huippunykyaikaisen junan kyydissä matkalla Turkuun sukulaisiin. He pitelevät tiukasti kiinni penkinreunasta ja katsovat kauhistuneina toisiinsa.

- Miten se nyt näin yhtäkkiä pysähtyi, eihän me päästy kuin muutama kymmenen kilometriä. Mene Matti kysymään konduktööriltä.

- Eihän nämä italialaiset muovijunat kulje pakkasessa ja lumimyrskyssä, minähän sanoin jo lähtiessä. Oltas vaan menty onnikalla, niin Turussa olisimme jo. Turha konnarilta on mitään kysyä; eihän se osaa suomeakaan, kun lippuakin piti ostaa puoli tuntia ja vielä tuli monenlaiset lisämaksut.

- Elä mene siihen oven viereen, ettes puttoo jos vaikka lähtee.

- Eihän näitä ovia saa auki kuin räjäyttämällä ja mihin tämä nyt tästä  lähtis. Työkaverikin oli ollut viis tuntia jumissa Pendolinossa, ennen kuin pääsivät kävelemään rataa pitkin valtatien varteen.

Matti ja Liisa jatkavat odottelemistaan ja kauhistelevat Kiinassa tapahtunutta luotijunan onnettomuutta, missä kymmeniä ihmisiä kuoli.

- Niitä luotijunia on jo Venäjälläkin. Kiinassa kaikkien suurimpien kaupunkien välillä kulkee luotijunat ja kyyti on halvempaa kuin lentokoneessa.

Liisa yrittää katsoa matkalipusta VR: n puhelinnumeroa soittaakseen informaatiopalveluun, mutta huomaa laukussa olleen lompakkonsa kadonneeksi. Asemalla oli ryhmä ulkomaalaisia herrasmiehiä auttanut heitä laukkujen nostossa ja ilmeisesti nämä olivat lompakon napanneet.

- Älä Matti aina syyllistä kaikkia ulkomaalaisia, tämä nyt oli vain yksittäistapaus. Ja noista asemilla vaanivista varkaistahan on ollut paljon juttuja lehdissä, olisi vain pitänyt olla varovainen.

Konduktööri ei pääse vaunuun, koska lumimyrskyn aiheuttama sähkövika on lukinnut vaunujen väliset ovet. Jonkin ajan kuluttua he kiinnittävät huomionsa metsästä tuikkiviin valoihin.

- Matti, mitä nuo tuikut on? Mehän olemme jossain Kirkkonummen kohdalla, onko nyt jokin suomenruotsalaisten juhlapyhä? Saiskohan niiltä kyydin valtatielle.

- Niiden olemisesta on juhlat kaukana. Ne on Fortumin asiakkaita, jotka on olleet jo kaks viikkoa ilman sähköjä. Kynttilän valossa istuvat ja saunan kiukaalla lämmittävät taloa. Niiltä jos menet apua pyytämään, niin turpiin tulee ja syyttävät vielä vihapuheesta.

Niin kuin ihmiselämä on jonkinlainen ympyrä, niin samalla tavalla on Suomen teollinen kehityskin ollut jonkinlainen ympyrä. Silmät ymmyrkäisinä saamme lukea viimeistenkin paperitehtaiden lopettamisesta, ennen niin mahtava Nokia kaapattiin Microsoftille ja rautatieliikenne toimii huonommin kuin koskaan. Valta on siirtynyt Brysseliin ja maassa pospotetaan venäjää enemmän kuin Venäjän vallan aikana milloinkaan.

Globalisaation tullessa kuvittelimme suomalaisen yhteiskunnan hienouksien leviävän muuallekin maailmaan, mutta toisinpäin kävi.