Avara luonto- sarjassa on tullut lisäosana tämä Miten se tehtiin ja se onkin ollut sangen opettavaista katseltavaa. Kuvaaja kun saattaa joutua päivystämään jopa kuukausia viidakossa ja vain saadakseen jonkin mehiläisen kokoisen kolibrin seksitouhut ikuistettua.

Joskus vuosia sitten katselin Ranskan televisiosta ohjelman, joka oli kuvattu eri ammatteja edustavien ihmisten työpaikoilla. Ilman mitään kommentteja tai tekstiä vain seurattiin ihmisten työpäivää teurastamossa, kaivoksessa, suurkanalassa ja elintarviketehtaassa. Tuo monituntinen ohjelma tuli joskus aamuyöllä ja sopi hyvin satunnaiseen unettomuuskauteeni.

Suomalaisistakin aika harvalla on riittävästi tietoa eri ammattien todellisuudesta, joten tuollaiset ohjelmat voisivat olla meilläkin tarpeellisia. Onhan tietysti näitä sarjoja poliisin, sairaaloiden ja Kiminkisen työstä, mutta voisi olla lisäksi myös paperityöläisen, terästyöläisen ja miksei myös rakennustyömaan arjesta.Varsinkin maahamme saapuville pakolaisille niitä voisi opetusmielessä esittää, etteivät he luule Suomen olleen jo valmiiksi rakennettu ja me vain tulimme tänne isännöimään.

Tätä suomalaista hyvinvointia on ollut vasta 30- 40 vuotta ja se voi hävitä paljon nopeammin kuin on tullut. Kreikkalaiset ja islantilaiset voivat pian kertoa tarkemmin. Vielä 40 vuotta sitten Suomesta lähetettiin lapsia Tanskaan ja muihin rikkaisiin maihin, koska vanhemmat eivät vain kyenneet heitä elättämään. Sossua ei ollut silloin vielä keksitty, mutta onneksi Ruotsi pelasti Suomen täydelliseltä katastrofilta.

Blogilistalla ehkä parasta antia ovatkin kuvaukset eri ammatteja edustavien ihmisten arjesta ja mielipiteistä. Tosin varsinkin joidenkin kansanedustajien blogeja lukiessa saa ihmetellä, että missä maailmassa he oikein elävät.

Tämä on minulle 200. postaus ja siksi pidän tarpeellisena jorista tähän tyyliin.

Viikolla minulle soitteli taas jonkin vuokrafirman käärmeenkielinen yhteysylipäällikkö. Nyt olisi ollut tarjolla vaihtelevaa työtä eri työmailla ympäri pääkaupunkiseutua ja oma auto ja omat työkalut piti tietysti olla. Hänellä kun oli vain kuittivihko ja osamaksupuhelin. Palkkani olisi ollut 25 % huonompi kuin edellisessä työpaikassa, mutta sehän on näin laman aikana aivan ymmärrettävää. Hänen siivunsa tuntipalkastani olisi tietysti ollut yhtä paksu kuin ennenkin, koska hänhän on omasta mielestään luonut tämän työpaikan. Lopuksi mies kyseli alkoholinkäytöstäni. "En kai minä nyt saatana sitä sulle kertos, vaikka juoppo olisinkin, pitäshän sinun nyt jumalauta tuon verran ymmärtää". Näin minä vastasin hänelle selkeästi ja asiallisesti, kuten lukemani Ihmisyyden alkeet- kirja opettaa tekemään työhaastattelutilanteissa. Hänen puheistaan olin käsittänyt tämän työsuhteen tuovan minulle kokonaan uuden ja paremman elämän, mutta jostain syystä sitä ei nyt kuitenkaan syntynyt.