Olen kaksi kertaa ollut osallisena miltei samankaltaisissa työtapaturmissa. Ensimmäisellä kerralla heitimme nuoren apumiehen kanssa heijaamalla raskasta rautatolppaa toisen kerroksen parvekkeelta alas. Tolpassa oli koukku lautasidettä varten ja minä nimenomaan varoitin siitä tätä kevytrakenteista kaveria. Tästä huolimatta koukku takertui hänen haalareihinsa ja mies lensi taakan mukana alas. Seurauksena oli nilkan ja ranteen murtuminen.

Toisella kertaa heijasimme korkean omakotitalon päädyn telineiltä raskasta telineosaa alas ja eikös vain tämäkin kaveri lentänyt taakan mukana. Tuolla kerralla mies selvisi vammoitta, mutta päästi aivan järkyttävän parkaisun syöksyessään pää edellä ruusupensaaseen. Sain siitä rääkäisystä ikuisen vamman sieluuni ja tuo huuto yhä edelleenkin kiertää jossain pääni sokkeloissa sukeltaen aina pahimmissa krapulapainajaisissa esiin. Nauhalle saatuna sitä olisi voinut käyttää Renny Harlinin Mannerheim-elokuvan monissa kohtauksissa ja Rennyn Hollywood taustan huomioon ottaen se olisi voinut olla jopa elokuvan kantava teema. Mannerheimin suurin tragediahan oli hänen yksityiselämänsä, joten tuota parkaisua olisi voinut myös leikellä hänen vaimonsa puheenvuorojen alkuun ja loppuun feminististä maailmankatsomusta painottamaan. "Aina yksi satans talvisota kotiolo voitta!", kerrotaan Mannerheimin usein mutisseen.

Talvisodan tyyliin myös rakennuksilta lähdetään usein jalat edellä, tai ainakin ambulanssin kyydillä raajarikkona poistutaan työmaalta. Senpä takia Kaunialan sotavammasairaala voitaisiinkin varsinaisen tehtävänsä nyt päätyttyä muuttaa eri tavoilla vammautuneiden rakennustyöläisten kuntoutuskodiksi. Olisi siellä filippiiniläisten hoitsujen tummien silmien lämpöisessä loisteessa mukava purkaa kauhistuttavia työperäisiä traumojaan. Kuten nyt vaikka tätä minulle sattunutta huutojuttua.

Pikkumestari yritti tänään saada minut katolle töihin, mutta lähes sadan metrin korkeudessa puhalsi niin jäätävä pohjoisviima, etten minä sinne jäänyt. Kehotin pomoa tilaamaan vuokrafirmasta eskimon töihin, nehän paksunahkaisina ovat paremmin tuulenkestäviä, kun taas me lappalaiset siedämme enemmän seisovaa pakkasta. Venäläinenhän taas ei kestä sen paremmin tuulta, nälkää, kuin pakkastakaan, mutta on historian saatossa oppinut kärsimään hiljaisesti. Katon reunalle pystyyn jäätyneen venäläisen voi sitten vaikka naamioida joulukuuseksi. Pikkumestari saa näin viettää joulunpyhät rauhassa perheensä kanssa ja vasta arjen tultua alkaa sommitella uskottavaa selvitystä työsuojelupiirille.