Ennen oli Posti ja lennätinlaitos, mutta Internetin tultua jäi enää posti. Ja sekin taitaa olla jo katoamassa.

Tuon postin kohun takia minua rupesi kiinnostamaan yhtiön hallintoneuvosto, koska siellähän nämä jättipalkat ja bonukset on siunattu. Sen kokoomuksesta löytyykin sitten jo varsin kirjava sateenkaari ja päällimmäisenä vielä kokoomuksen Juhana Vartiainen.

Tai kuka nyt milloinkin on päällimmäisenä tai takimmaisena, koska siellä on Silvia Modig, Jani Toivola, Maria Enso- Gutsetina ja pakkåruotsikin löytyy. Silvia Modig edustaa punaisesta pinkiksi muutettua Vasemmistoliittoa ja edustaa siten mitä ja keitä edustaa. 

Varapuheenjohtajana toimiva vihreiden Jani Toivola taas edustanee yksinhuoltajaäitejä ja monia muitakin vähemmistöjä, joita en uskalla edes arvailla. Siinä tuskin on Suomen kansa pienoiskoossa, mutta olisiko sitten helsinkiläiset rahanjaossa, vaikea sanoa.

Postin toimitusjohtajalle ainakin kelpaa tällainen sateenkaari- hallintoneuvosto, koska kansan sanonnan mukaan sateenkaaren päästä löytyy kulta- aarre. Tai ei tietysti löydy, mutta näiden sateenkaarilaisten päistä on löytynyt ajatus, että rakennetaan se kulta- aarre työntekijöiden palkoista. Tässä on käytetty ohjenuorana Vartiaisen kuuluisaa slogania Pelko työllistää, joka on jalostettu muotoon Pelko työllistää ja nälkä pelottaa.

Olen tässä nyt asiantuntijan mandaatilla, vaikka herra hetero olenkin. Olin nimittäin nuorena kaksi vuotta töissä Tukholman postissa. Meillä oli noin 50 miehen pieni osasto aivan rautatieaseman kyljessä. Junissa oli silloin vielä erilliset postivaunut, joissa lajiteltiin postia matkan aikana. Meidä tehtävämme oli pienillä kaasuautoilla hakea ne muutamat säkit ja lähinnä se oli arvopostien kuittailua. Monesti pienen paketin vakuutussumma saattoi olla miljoona kruunua; oliko sisällä sitten Ericssonin erikoiskomponentti, kultakoru, vai Silvian pikkuhousut, sitä oli turha arvailla.

Tuohon osastoon oli vaikea päästä, koska kaikki hakijan tiedot ja rekisterit tarkastettiin, kielitaito piti olla hyvä ja myös edellisen työpaikan pomoille soiteltiin. Sen takia työyhteisömme olikin pelkästään pohjoismaalaisista koostuva: enemmistö ruotsalaisia, viidennes suomalaisia, yksi norjalainen ja yksi tanskalainen. Tuo norjalainen oli julkihomo, mutta tuskinpa häntä vielä siihen aikaan oli sen takia palkattu. 

Tukholma sijaitsee keskellä Ruotsia, joten etelän ja pohjoisen yöjunat saapuivat sinne yleensä aamulla neljän ja seitsemän välillä. Yleisin työvuoro meillä olikin 03.00- 11.00 , josta kuitenkin lähes aina pääsimme lähtemään 06.00- 09.00 välillä. Mene nukkumaan, Göteborgin junassa on vain yksi paketti ja minä haen sen: tuli aina transportmästare sanomaan.