Vuonna 1980 matkustin erään ystäväni kanssa Tukholman metrossa, kun iltapäivälehti Expressen väitti suurissa otsikoissaan neuvostojoukkojen olevan viikon sisällä Puolassa. Lech Walesan johtaman Solidaarisuuden ja kommunistihallinnon keskinäinen valtakamppailu oli juuri silloin kääntymässä Solidaarisuuden voitoksi, eikä kukaan uskonut Moskovan hyväksyvän sellaista.

Meissä heräsi tietysti heti terve seikkailuhenki ja päätimme lähteä ensimmäisellä mahdollisella kyydillä Puolaan todistamaan tätä historiallista tapahtumaa. Ehdin jo sieluni silmillä nähdä itseni CNN:n raportissa seisomassa venäläisen tankin päällä, nyrkkiin puristettu käsi uhmakkaasti pystyssä ja julistaen "I am finski robotnik, Paavo Nurmi, sauna, sisu, Koskenkorva, Perkele!" Jännittynyt tilanne olisi hetkessä purkautunut yleiseen naurunremahdukseen ja taivaalla vaanivista lentokoneista olisi alkanut lasten riemuksi sataa suklaakonvehteja.

Nythän kuitenkin jo tiedämme, ettei sinne mitään venäläisiä tullutkaan, vaan Jaruzelski julisti sotatilan ja Walesa paiskattiin turvasäilöön jäähtymään. Myöhemmin tosin Boris Jeltsin nousi Venäjällä valtaan juuri tuolla suunnittelemallani tempulla ja teki selvää jälkeä koko sosialistiblokista. Historian myllerryksessä ihmiskohtaloiden kulku on loppujen lopuksi niin pienestä kiinni; olemalla oikeaan aikaan oikeassa paikassa voit päästä puhumaan YK:n yleiskokoukseen, kun taas väärä ajoitus voikin paiskata sinut tuntitimpuriksi Espooseen!

Silloin me kuitenkin heti seuraavana sunnuntaina matkustimme laivalla Nynäshamnista Gdanskiin ja kiertelimme junalla, taksilla ja lentokoneella viikon ympäri maata. Kävimme Varsovassakin tutustumassa silloin todellista pula-aikaa elävän Puolan todellisuuteen ja nuorina "lännenmiehinä" pääsimme myös helposti luotaamaan puolalaisten naisten sielunelämää. Gdanskiin palattuamme lähdimme yhden illan vierailulle Sopotiin, mutta sieltä eksyimmekin jostain syystä eri kaupunkeihin ja tapasimme vasta parin päivän kuluttua paluulaivalla. Tuokin tilanne oli silloin hiton hankala, kännykkäaikaan syntyneet ja kasvaneet eivät voi ikinä kuvitellakaan sellaista.

Jossain välissä teimme vielä vierailun Gdanskin lähellä sijainneeseen Stutthofin keskitysleiriin, missä oli murhattu "vain" 125 000 ihmistä, myös Suomesta lähetettyjä. Olin lukenut melkoisen määrän keskitysleireistä kertovaa kirjallisuutta, mutta näiden kauhukertomusten todellisen sisällön tajusin vasta nähtyäni omin silmin tuollaisen leirin.

Ei voi siksi kuin ihmetellä paavin päätöstä antaa kunnianpalautus juutalaisten joukkomurhan kieltäneelle kardinaalille. Vatikaani ei ole vieläkään selvittänyt omiensa tekemisiä Ruandan joukkomurhassa ja valtava määrä katolisten pappien paljastuneita pedofiilitapauksia on vaimennettu rahalla.