Tänään kävin pyöräilemässä tuossa muutaman kilometrin päässä sijaitsevassa Espoon ylpeydessä; Alvar Aallon suunnittelemassa Tapiolan puutarhakaupungissa. Tarkoitukseni oli käydä verotoimistossa valehtelemassa, mutta eräs mummo kertoi sen muuttaneen Vantaan Martinlaaksoon ja sehän tuntuukin espoolaisen logiikan tuntien aivan luonnolliselta. Marketta Kokkosen hallinnoiman kaupungin työntekijöistäkin jo 80 % on naisia, joten kohtahan täällä on täysi naisten tasa-arvo.

Tapiolan väestöstä harvinaisen suuri prosentti näyttää olevan eläkeläisiä, missä nyt sinänsä ei ole mitään vikaa muuten kuin elinkeinorakenteen kannalta. Varsinkin vanhoja mummoja teitittelen yleensä vieläkin ja aivan puhtaasta kunnioituksesta. Puku päällä patsasteleva herranretku taas saa käteni puristumaan vaistomaisesti nyrkkiin, niin hyvät olivat isäukkoni aikoinaan antamat opetukset.

Tapiola on hieno kaupunginosa suurine viheralueineen, mutta sen rakennuskanta tuo nykyään mieleeni jo entisen Neuvostoliiton. Säiden mustaamaa ja rapauttamaa betonia keskustassa ja puolalaista yhteisnavettaa muistuttavia rivitaloja viheriöiden välissä. Vaikea kuvitella, että tuollaisen rötiskön sisällä kuitenkin lihava espoolainen kiinteistömoguli lappaa kaviaaria naamaansa kaksin käsin ja juo ämpäristä samppanjaa päälle!

Tapiolassa ylimitoitettu suomalainen suojeluinto ja terve järki isolla rahalla vahvistettuna tulevat vielä käymään ratkaisevan kamppailun Espoon herruudesta. Alvar Aallon jumalaisen maineen takia epäilen yhteenoton juuttuvan vuosikymmeniksi paikoilleen, joten olisikohan kaikkein selkeintä kierrättää metroa muutama kilometri merellä Tapiolan kohdalla ja julistaa alueelle hautarauha.