Viime talvena kirjoitin tässä blogissani Kiinan hankkivan kiihtyvällä vauhdilla haltuunsa amerikkalaisia halpakorkoisia vaihtovelkakirjoja. Mainitsin kiinalaisten näin saavan arvaamatonta valtaa Usa: n taloudessa. Eikös nämä jenkkien arveluttavat ja nyt lauenneet asuntoluotot olekin tuupattu juuri näihin vaihtovelkakirjoihin. EU:n ja Usa: n keskuspankit ovat viime viikkoina syytäneet jättimäisiä summia valuuttaa markkinoille ja tehneet erilaisia koron muutoksia tilanteen hallitsemiseksi.

Kiinan pojalla oli ote jenkin palleista ja päätti nyt kokeeksi puristaa nähdäkseen millainen parkaisu pääsee. Ja kova parkuhan onkin kiirinyt mediassa maan ääreen ja takaisin. Minkäänlaista taloussotaa ei ole kuitenkaan kukaan näiden maiden välille ennustellut,, koska sitähän Usa on  koko ajan jo käynyt ja juuri sen takia Kiina on rakentanut taloutensa amerikkalaisista riippumattomaksi. Sotilaallinen mahtihan on edelleen ylivoimaisesti jenkeillä, mutta Irakin tilanteesta johtuen kiinalaisten pommittaminen luottokelvottomien amerikkalaisten takia olisi jo kohtuutonta.
Miksipä taas Kiina ei tilaisuuden tullen keikuttaisi jenkkien venettä, kun toisen tappioista kaikki hyöty markkinoiden ja sijoitusten muodossa tulee sille itselleen. Tässä näkyy keskusjohtoisen kapitalismin ylivoimaisuus: Pekingistä vain soitetaan aamuteetään juoville meklareille, että nyt pistätte kaikki amerikkalaiset arvopaperit alennusmyyntiin. Japania ja Eurooppaahan tämä ei niin hirveästi vaivaa, kun huomaavat omaankin laariin ropisevan ihan mukavasti.
Vajaa kymmenen vuotta sitten väitin hyvin koulutetuille ja korkeassa asemassa oleville tutuilleni Kiinasta tulevan todellinen talousmahti arvaamattoman lyhyessä ajassa. Selvitin heille kärsivällisesti Kiinan luomien vapaakauppa-alueiden ja juuri silloin tapahtuvan Hongkongin finanssikeskuksen palautuksen olevan osa nerokasta suunnitelmaa, jonka Kiinan poika on riisipuikkoa vuoleskellessaan sommitellut. Vai oliko riu`ulla istuessaan ideaansa miettinyt, se ei maailman johtavien talousasiantuntijoidenkaan mielestä ole relevanttia näissä monimutkaisissa taloustieteellisissä kysymyksissä. "Asioita ei pidä irrottaa niiden kontekstista", sanoi kiinalainen kun riu`ulta putosi!
 
Silloin sain vain ihmettelyä ja ylenkatsetta osakseni, mutta nyt ovat monet myöntäneet tämän raamatullisen näkyni olleen Nooan arkkiin pakkautumiseen verrattava profetia. Sain kuitenkin jo nuorena merkillisen addiktin maailmanpolitiikkaan ja kavereideni selatessa autolehtiään keskityin minä poliittisiin julkaisuihin. Nooahan sai oman visionsa aktiivisesti sammakon takaluukkuun tuijottamalla ja sattuikin sitten tulemaan sopivasti paha tulva paikkakunnalle. Tälläkin hetkellä vaikuttaa maailmalla luvuton määrä Nooan kaltaisia näkijöitä, mutta mikäli kelit eivät ole suosiollisia niin jäävät monet suuret profeetat edelleenkin kylähullun virkaa toimittamaan.Tulvaherkässä Bangladeshissa taas kannattaisi kaikkien rakentaa arkkia kaiken aikaa, mutta kun "ei oikein ole tuota puutakaan ja lämpösessä auringonpaisteessa vielä ramaseekin niin makeasti. "Noilla toistuvien tulvien seuduilla kannattaisi ihmisten asua vakituisesti jonkinlaisissa asuntoveneissä, illalla nukkumaan mennessään kävisivät vain ankkuriköydet tarkistamassa. Ja pihalle mahdollisesti yöksi jätetyn vartiokoiran hihnan pituus tulisi myös miettiä tarkasti.
 
Muutama viikko sitten jouduin merellä rajavartioston pysäyttämäksi ja puhalluttamaksi. Äidyin kehumaan heidän lihaksikasta partiovenettään, jonka perässä jökötti kaksi 250-heppaista moottoria vauhtia antamassa. Tuumailin sellaisella ämyrillä voivan olla kätevää salakuljettaa ihmisiä Baltiasta Suomeen, ainakin jos eivät kovasti vastaan rimpuilisi. Nämä testosteronin kyllästämät rajojemme vartijat tuijottivat poskipielet kireinä, mutta puhallustestini näytettyä nollaa eräs heistä naurahti selvästi havaittavasti. Tästä myötämielisyyden osoituksesta liikuttuneena jouduin Kalle Päätalomaisen tunnemyrskyn kouriin ja kaahasinkin kyynelistä sumennein silmin seuraavan reimarin väärältä puolelta. Vuosia sitten jäin eräänä huhtikuisena iltana isolla takahyttiveneellä moottoririkon takia keikkumaan avomerelle, avuttomana kuin merkonomi inventaarion takia suljetun pizzerian ovelle. Tuolloin parilla kännykkäpuhelulla nämä merten sankarit riensivät hätiin ja hinasivat minut maksutta satamaan.
El mare mio, la grande aqua!