Muutama vuosi sitten sain pomoilta tehtäväkseni esitellä työmaata eräälle Skanskan pohjoismaiseen opiskelijanvaihto- ohjelmaan kuuluvalle norjalaiselle insinööriopiskelijalle. Muutama päivä tuon jälkeen hän kysyi minulta: mitä sinä oikein teet tällä työmaalla? Olisin tietysti voinut loukkaantuakin, mutta vastasin vain olevani päivystävä kirvesmies.


Nykyisessä projektiurakoinnissa kaikki mahdollinen on myyty aliurakoitsijoille, mutta varsinkin isommilla työmailla pääurakoitsijalla on oltava muutama oma mies varalla. Aina tulee kaikenlaista pientä laudoitusta, väliaikaisten seinien ja ovien tekoa ja kaikkea mahdollista. Viikko sitten suojasin vanerilevyillä toimistotalon upouuden hissin, joka otetaan rakennusaikaiseen käyttöön. Hohtavat seinät, peilit, valaisimet, näppäintaulut ja kynnykset on suojattava niin hyvin, ettei betoni- ja pumppukärryillä rymistely tee niihin naarmuakaan. Eräs vanhempi mestari sanoikin heti työni nähtyään, ettei ole ikinä nähnyt niin fiksusti suojattua hissiä. Kaikki oli kuulemma otettu huomioon ja sillä hän tarkoitti hissiasentajille rakentamiani säätömahdollisuuksia.


Tällainen homma sopii minulle, sillä mestareiden on tiedettävä, että heidän lähettämänsä mies pystyy tavalla tai toisella hoitamaan minkä tahansa homman. Valmistuneiden rakennusten narinalistojen läpikäyntiin olen myös erikoistunut ja sehän vaatii mielikuvitusta. Viat kun pitää korjata mahdollisimman halvalla ja nopeasti, jo käytössä olevissa toimistoissa tai asunnoissa.


Eräässä hotellissa oli kylpyhuoneiden suuriin italialaisiin laattoihin tehty ylimääräinen reikä ja ne piti korjata. Jonkin laitteen asennus oli peruttu, mikä lie syynä. Olisi vienyt tolkuttomasti aikaa hankkia näitä erikoislaattoja ja ollut iso työ vaihtaa ne. Otinkin siis tavallisen sähkömiehen jakorasian valkoisen muovikannen ja liimasin sen silikonilla valkoiseen laattaan. Pomo suorastaan kehräsi ratkaisuni nähtyään ja niin kävimme kaikki kylpyhuoneet läpi. Samoin jotain huonosti tehtyä nurkkaa on turha ruveta vuolemaan, hiomaan ja maalaamaan viiteen kertaan, karmeuden päälle minuutissa liimattu kaunis peitelista ajaa paremmin asiansa.


 Tänään kävin työmaalla hoitelemassa rästihommia, koska lauantaisin siellä ei ole sataa miestä jaloissa pyörimässä ja pääsee vapaasti ajelemaan hisseilläkin.


Heti aamusta huomasin muutaman uuden virolaisraudoittajan seisovan holvilaudoituksella ilman mitään suojavarusteita. Ei kypärää, ei huomioliivejä, eikä turvakenkiä, vaikka pääurakoitsijan pomo seisoi vieressä ja nosturi pyöri yläpuolella. Noiden varusteiden hankkiminen kuuluisi aliurakointiyritykselle, mutta tämä firma oli jättänyt kaikkien aikaisempienkin virolaisten palkat maksamatta ja suomalaisetkin saivat rahansa vasta kun liiton hurtat usutettiin urakoitsijan perään.


En siis ruvennut ahdistelemaan näitä vanhempia miehiä sen enempää, vaan pyysin mukaani pääurakoitsijan varastolle ja vaatetin heidät. Harmaisiin päihin soviteltiin silmäsuojilla varustetut kiiltävät kypärät, huomioliivit vedettiin selkään ja upouudet turvakengät uitettiin jalkoihin. Kaikki kaivettiin suoraan kaupan paketista ja plastiikista purettiin. Tämän jälkeen marssin näiden uusien työtovereideni kanssa takaisin työmaalle ja pomon ihmettelevään katseeseen vastasin siteeraamalla tuota Raamatun vertausta kahdesta ihokkaasta.


Seurailin syrjäsilmällä näiden uusien tulokkaiden työskentelyä ja heidän otteistaan päättelin miesten olevan joko kaalisadon kypsymistä odottelevia maanviljelijöitä Peipsijärveltä, tai sitten eläkkeellä olevia valtion virkamiehiä. Oma tekeminen oli aivan olematonta ja lisäksi he veivät pätevän neuvojankin ajan kokonaan. Tuskinpa heitä enää työmaalla näkyy ja varusteensa he vievät mennessään, joten tulipahan taas halvalle työlle hieman lisähintaa.