Mikäli kaikki Suomen TV-kanavat alkaisivat yllättäen näyttää joka päivä pari tuntia erilaisia veneilyyn liittyviä ohjelmia, niin kasvaisihan veneilijöiden määrä räjähdysmäisesti. Olisi monenlaisia kalastukseen, purjehdukseen ja veneenrakennukseen liittyviä ohjelmia jokaiseen makuun. Lapset purjehtisivat pikkuisilla jollillaan posket innosta hehkuen ja uusia venesatamia syntyisi kuin sieniä sateella.

Nopeasti muodostuisi kuitenkin valtava kansanliike tällaista "huuhaata" vastaan ja kaikkien TV-kanavien johtajat joutuisivat jättämään virkansa raskaat selkäreput erorahoja pullollaan. Ja niin Pisa-vertailussakin voiton napannut Suomen nuoriso pääsisi taas silmää räpäyttämättä seuraamaan noita tuhansia murha- ja paloittelufilmejä viimmesen päälle moderneissa kotiteattereissaan. Aina välillä kauhistellen sitten kotimaassakin lisääntyviä murhatöitä ja joskus taas lihavoileipä suussa mykistyen Tiibetin kansan kaameasta kohtalosta.

Olen aina tuntenut jonkinlaista nihkeyttä erilaisia uskontoja kohtaan, mutta elämänpiiriäni hallitsevat tiedotusvälineet ovat jostain syystä onnistuneet minuunkin istuttamaan myönteisen asenteen Tiibetin suhteen. Tiibetissähän elettiin ennen 1950-luvulla tapahtunutta Kiinan miehitystä 1500-luvun tyyliin: maassa vallitsi feodaalinen järjestelmä ja joka kuudes tiibetiläinen asui luostarissa uskonnon parissa puuhastellen. Karussa maatalousvaltiossa tuollaisen munkkilauman elättäminen on vaatinut maatyöläisiltä melkoista määrää ylityötunteja, ei siis ihme jos liittoutuivatkin kiinalaisen miehittäjän kanssa.

Samassa suhteessa laskettuna meillä Suomessa pitäisi olla 800 000 pappia uuninpankolla makoilemassa. Kotimaiset pyhät henkilömme kun haluavat kaikkien muiden maallisten ilojen lisäksi vielä harrastaa seksiäkin, niin tämä tietäisi pappien perheet mukaan lukien vähintään kahta, kolmea miljoonaa joutilasta suuta ruokittavaksi. Tuollainen tilanne tuntuisi näin äkkiseltään niin mielettömältä, että ainakin EU-tukien saanti olisi itsestään selvää.

Lapsuuteni Lapissa ei ollut sähköjä, ja suurimpia kansanhuveja olivatkin lestadiolaisten järjestämät hurmostilaisuudet. Ne olivat tosin niin eroottisesti latautuneita, että nykypäivänä sellaiset jortsut olisivat kiellettyjä alle 15-vuotiailta. Syrjäiseen kotikylääni saatiin sähköt minun ollessani jo 14-vuotias ja päästiin silloin oikein urakalla tuijottamaan telkkua, missä naiset juoksivat tissit paljaina ja ihmisiä tapettiin kuin kärpäsiä kulttuurin nimissä. Kylässämme vieraileville turisteille tämä oli valtava pettymys, he valittivat koko paikan kadottaneen eksotiikkansa. Olihan se varmaan mukavaa kevätauringossa piipahtaa siellä pari viikkoa työkavereiden kanssa elostelemassa, mutta kun meidän piti siellä ympäri vuoden puolipimeässä toimitella vähäpätöisiä askareitamme. Jäiset ulkohuussit, puut ja vedet piti kantaa, voi perkele vielä yhden kerran. Tuolloin tunsin itseni valkoiseksi neekeriksi ja olen siitä lähtien tuntenut pyhää vihaa lantalaisia ja heidän mielettömiä kotkotuksiaan kohtaan.