Tiedätte varmaan elokuvan Sofien valinta? Siinä keskitysleirille joutunut juutalaisnainen saa valita kahdesta lapsestaan kumman hän saa pitää ja kumpi viedään "pois". Aluksi nainen ei suostu päättämään mutta kun natsit ovat viemässä molemmat lapset hän huutaa:  "viekää tyttöni!"

Ilmastonmuutoksen pysäyttämisen suhteen Helsingin vihreät ovat samantyylisen valinnan edessä, mutta he eivät epäröi: "Älkää viekö meidän hiilivoimaloitamme ja meidän hyvinvointiamme, viekää leipä maaseudun lasten suusta!"

Tänään oli Hesarissa kolumni metsien avohakkuiden vastustamisesta Virossa ja se oli kuin Suomen vihreiden vaalikampanjaa. Virossa taiteilijat ja kuukausipalkkainen älymystö estää ihmisketjuilla vanhojen metsien avohakkuut, mitä pidän kyllä itsekin ihan oikeana äksiööninä.

Virossa siis, mutta Suomi on 9 kertaa suurempi maa ja tutkitusti meillä on Euroopan parhaassa kunnossa olevat metsät.

Helsinkiläiset voisivat siis sulkea omat kaksi hiilivoimalaansa, joiden saasteet ovat varmaan melko suuri osa koko Suomen saastekuormasta. Heidän sähköyhtiönsä Helen on tuottanut (ylituotanto ja myynti) 200- 300 miljoonaa euroa vuodessa kaupungin kassaan ja kaikki tämä venäläisellä kivihiilellä. Puolen miljoonan asukkaan kaupungissa tuo on valtava summa ja sillä voidaan järjestää paljon yhteisiä olohuoneita. 

Mutta ei, helsinkiläiset vain naulaavat pikkuisia aurinkopaneeleja hiilivoimaloidensa seiniin ja vaativat nousevan metsäteollisuuden alasajoa Suomen maaseudulla. Joitakin hankkeita on jo estetty ja pelko vihreistä puolueista seuraavassa hallituksessa saa sijoittajat epäröimään. Jokainen Helsingissä hiilellä voitettu 100 miljoonaa voi olla 1.000 hävittyä miljoonaa maaseudulla, vaikka ilmastovaikutus olisi sama.

Vanha metsä ei muuten ole mikään hiilinielu, mutta avohakatulle alueelle kasvava uusi metsä oikein ahmii Helsingistä pursuavaa hiilidioksidia.

Nyt tehtiin EU: ssa päätös monien muovituotteiden kieltämisestä ja se on todennäköisesti nannaa suomalaiselle metsäteollisuudelle. Samoin akkuteollisuus voi nostaa hurjaan nousukiitoon valtion nyt omistaman Talvivaaran, jota Ville Niinistö ei onneksi päässyt purkamaan.

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ( 1992-4 jotain ) Pentti Linkola matkusti rajantakaiseen Karjalaan. SK: n artikkelissaan hän oli valtavan hämmästynyt, koska jo alle 50 vuodessa luonto oli vallannut täysin suomalaisasutuksen peltoaukeat, kylät ja hävittänyt lähes kaikki merkit ihmisen satojen vuosien oleskelusta. 

Joskus tulevaisuudessa Suomessa voidaan ehkä luopua metsäteollisuudesta ja mädättää kaikki metsät pystyyn, mutta nyt siitä seuraisi vain nälänhätää ja katastrofia. Vihreät voisi auttaa asiaa, jos he esittäisivät edes yhden ( 1 ) ja ensimmäisen ( 1. ) ehdotuksensa siitä, miten suomalaiset voisivat hankkia elantonsa ja verotulonsa jollain muulla tavalla.