Takahyttiveneen moottori hyrisee pienellä kaasulla lähes äänettömästi Naima- Aslakin tarkkaillessa Käärmesaaren rantaa. Musta meri heijastaa vielä valoa, vaikka on jo pimeä ilta. Hän ei kuitenkaan uskalla ajaa kilometriä lähemmäksi rantaa, koska ei tiedä mitä miinoja rantavedet kätkevät. Päivällä hän oli ollut kauempana merellä ja kuullut oman rannikkotykistönsä tulittavan harvakseltaan jotain kohdetta.

Kierrettyään saaren pari kertaa Naima- Aslak käänsi veneen keulan rantaa kohti ja mutisi hampaidensa välistä: Tämä jäi nyt tähän, mutta ensi viikonloppuna tullaan oikein porukalla ja sitten katsotaan!

Mustaan mereen heijastuvat myös kaukana loistavat Valkoisen kaupungin valot. Se saa Naima- Aslakin muistelemaan nuoruudessaan tekemäänsä kahden viikon matkaa Odessaan. Kaupunki oli hieman rähjäinen, kuten koko Neuvostoliitto, mutta siellä oli maailman kuudenneksi kauneimmaksi rakennukseksi valittu Oopperatalo.

Niinpä hän olikin sitten ostanut lipun oopperassa esitettyyn Romeo ja Julia balettiin. Talo oli tosiaan kuin valtava taideteos ja Naima- Aslakin istumapaikka oli keskellä salia, noin 10 metrin päässä orkesterimontusta. Siinä huumaavan musiikin pauhun kuuli jopa paremmin kuin ylhäällä aitioissa, missä tsaarit, Josef Stalin, Nikita Hruštšov ja Lavrenti Berija olivat istuneet.

Romeo ja Julia eivät koskaan saaneet toisiaan, mutta Naima-Aslakkia lykästi jo oopperan väliajalla. Samppanjalasin saatuaan hän huomasi nimittäin paikalle saapuneen myös toisen suomalaisturistien seurueen, johon kuului viehättävään kesämekkoon pukeutunut nuori blondi. Lapin kesä on lyhyt ja turistikausi vielä lyhyempi, joten Naima- Aslak oli oppinut toimimaan nopeasti. Kevyin balettiaskelin hän liiti naisen luo ja jo muutaman korulauseen jälkeen hän ehdotti yhteistä illanviettoa. Ja niinpä he saivat toisiltaan jo seuraavana yönä ja tämä helsinkiläinen opettajatar muutti Tsornoje more hotelliin, missä Naima- Aslak asui.

Yhtäkkiä Naima- Aslak havahtui veneessään kovaan huutoon:

Rу́ки вверх, бы́стро, бы́стро!

Nopeasti hän kuitenkin ymmärsi käväisseensä vain kevyessä unessa ja pienen Rajavartioston pikaveneen kannelta oli huudettu selvällä suomenkielellä: Ajatteko tänne, niin tehdään puhalluskoe! Odessan muistot, edellisenä iltana katsottu venäläinen elokuva ja venäjän opinnot olivat tehneet hänelle unessa tepposet.

Tämä on sanasta sanaan tositarina ja tapahtui reilut 15 vuotta sitten. Käärmesaari oli Espoon edustalla sijaitseva Käärmesaari ja ratsia oli Lauttasaaren sillan alla. Rannikkotykistön olen usein nähnyt ampuvan Santahaminasta ja osumista nousee merellä vesipatsaita. Odessan reissu on myös totta sanasta sanaan ja musta meri on täällä yhtä musta kuin Mustameri. Seuraavana viikonloppuna menimme poikani kanssa viettämään kaunista kesäpäivää tuonne Käärmesaareen.

Näin kesän kunniaksi pitää keksiä jotain kevyempiäkin aiheita!