Vielä 1980- luvun alkuvuosiin asti Suomesta muutti kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodessa Ruotsiin. Vuosikymmenen puolivälissä Suomessa alkoi kuitenkin raju talouskasvu ja ajoimme nopeasti Ruotsin kiinni palkoissa ja hyvinvoinnissa yleensäkin. Muuttoliike ei kuitenkaan kääntynyt toisinpäin, koska Kansankoti porskutti vakaasti eteenpäin, kuten se on tehnyt joka vuosi aina tähän päivään asti. Ja edelleenkin siellä on talous kunnossa ja yhteiskunnassa tehdään nopeasti aina tarvittavat korjausliikkeet.

Suomen tulevassa kehityksessä on kuitenkin mahdoton nähdä mitään hyvää, kuten Professorin blogissa jo kirjoitetaan. Ne pari "elvytysmiljardia" laitetaan toivottomaan ilmastohumppaan, mistä näiden "ilmastoasiantuntijoiden" palkkaaminen kuntiin on vain yksi naurettava esimerkki.

Viro on jo ajanut Suomen ohi digitalisaatiossa ja siellä on paremmat lapsilisät kuin Suomessa. Nyt tuo miljoonan asukkaan maa saa jättimäiset 6 miljardia nettorahaa EU: n elvytyspaketista, joten työn perässä pendelöinti yli Suomenlahden loppuu nopeasti. Ja todennäköisesti kääntyy toisinpäin, koska meillä voi olla samansuuruiset palkat molemmissa maissa, mutta kun Suomessa verottaja vie leijonan osan siitä näennäisesti hyvästä palkasta ja lopuillakin on paljon huonompi ostovoima kuin Virossa.

Todennäköisesti Suomen rakennus-, siivous- ja muutkin matalapalkka-alat menettävät kymmeniä tuhansia virolaisia, jotka ovat niillä työskennelleet. Ainakin rakennusalalla he tekevät 10 päivää töitä Suomessa ja sitten muutama päivä lomaa kodumaassa. He ovat virolaisten firmojen palkkalistoilla, eikä niissä makseta mitään ylityökorvauksia, työajanlyhennysrahoja, tai suomalaisia lomarahoja. Se kuitenkin kannattaa heille, koska ei heidän tarvitse mihinkään verojakaan maksaa. Ja tuon alipalkkauksen vuoksi heidän työnantajansa voi velottaa kymmeniä prosentteja vähemmän suomalaiselta yritykseltä. "Sinun hinnallasi saa kolme virolaista, ovat pomot sanoneet minulle lukemattomia kertoja".

No nyt sitten esimerkki niistä kolmesta virolaisesta.

Alle kymmenen vuotta sitten vakituinen työnantajani lomautti minut rakennuksen valmistuttua, kuten alalla on tapana. Ei siellä ole mahdollista makuuttaa miehiä täydellä palkalla, kuten nyt on tehty kuntasektorilla koronan aikana. Kaikki palvelupaikat ovat olleet kiinni, mutta ketään ei ole  irtisanottu.

No minä sitten jäin työttömäksi, mutta ei se ihmeemmin surettanut, koska tiesin uutta hommaa löytyvän ehkä jo viikoissa. Naapurissani asuva hyvin tuttu rakennusinsinööri oli kuitenkin vihjaissut joutilaisuudestani oman firmansa työvoimapulasta kärsivälle pomolleen ja tämä soitti minulle. Kyseessä oli pientä urakkaa ja työvoiman vuokrausta harjoittava yritys, jossa muuten siinäkin 80% työvoimasta oli virolaisia. Lupasin mennä, mutta sanoin lähteväni heti vakituisen työnantajani saatua hommia.

Ensimmäinen kohteeni oli erään suuryrityksen loppusuoralla olevan remontin lounasravintola. Parin viikon jälkeen torstaina tuon remontin pomo kertoi olevansa muutaman päivän poissa ja käski minua jatkamaan aloittamaani ravintolan ovien asennusta, sekä hoitamaan myös listoitukset ja smyygit.

Aamupäivästä minnä sitten sain loput ovet asennettua ja rupesin suunnittelemaan listoituksia. Siinä oli kymmenkunta ovea; vessoja, varastoja, keittiötiloja, käyntiovia ravintolaan ja käytävälle. Muuratut seinät, joten kapeakarmisiin oviin piti tehdä smyygit. Mustat ovet, mustaa ohutta lautaa ja mustaa listaa.

Sinä perjantain iltapäivänä minulla ei ollut viimeistelynaulainta käytössäni, joten keskityin työn valmisteluun. Proppasin tiiliseiniin smyygilautojen alle kiinnitystä varten tulevat vanerilaput ja niiden päälle liimasin eri paksuista kovalevylappua, jotta kaikki tulisi absoluuttisen suoraan. Näin minä kävin passin ja poran kanssa läpi kaikki ovenpielet. Sitten sahasin valmiiksi oikeaan pituuteen ja jiiriin kaikki listat ja laattalattioiden takia jätin niiden alapäät 4 milliä lyhyemmäksi, ettei lista imaise kosteutta siivouksen jäljiltä märästä lattiasta. Lopuksi niputin listat jokaisen oven viereen ja tussilla merkkasin mihin mikäkin kuuluu. Maanantaina napsuttelisin ne sitten viimeistelynaulaimella kiinni ja kuin taikaiskusta olisivat nuo kymmenkunta ovea parisssa tunnissa valmiita. Näin aattelin ja hyräilin; porotokkaansa huolella hoitain kotiin mennessäni.

Työmaalla oli koko ajan pyörinyt kolmen nuoren virolaisen miehen porukka, joka heille tyypilliseen tapaan teki pienetkin työt aina kolmistaan. Ja he olivat myös aina viikonloput töissä. Maanantaina töihin mennessäni huomasin sitten, kuinka tämä virolainen kolmikko esitteli vieraalle pomolle miten he olivat viikonloppuna hoitaneet ovien asennukset, smyygit ja listoitukset. Ja pomo oikein kehua retosteli kun: Me teki lista 4 milliä luhuempi, ettei ota vetta lattia!

Se oli sinänsä ihan tyypillinen tapaus, mutta suomalainen kirvesmies ei ikinä tekisi noin. Onneksi minulta loppuivat hommat siellä jo parin päivän päästä, mutta tuo virolainen kolmikko jäi sinne vielä koikkelehtimaan.