Vihreitä askarruttaa muun muassa se, kuinka suuri riski Keilaniemen tornikaavalla on kaatua valituksiin

 

Nyt Suomessa on ilmeisesti päädytty siihen tilanteeseen mitä olen jo vuosia pelännytkin: enää ei kannata edes suunnitella mitään, koska yksityisten ihmisten laaja valitusoikeus ja käsittelyn hitaus tuhoavat kauneimmatkin hankkeet.

 

Espoon länsimetro viivästyi vuodella ja hintaan tuli 100 miljoonaa euroa lisää, koska ammattivalittaja Kurt Byman halusi soololaulaa tässä miljoonan ihmisen liikkumiselle tärkeässä projektissa. Tämä samainen Byman on tehtaillut jo satoja valituksia ja ”ammattitaidon” kehittyessä hän on tarttunut aina suurempiin hankkeisiin. Hän kutsuu itseään ”kansalaisaktivistiksi”, vaikka minulle miehestä tulee ensimmäisenä mieleen koloradon kuoriainen.

 

Törkeyden huippu lienee kuitenkin tämä Valviraa johtavan Marja- Liisa Partasen tapaus, jossa tuo törkykasa valitti naapuriinsa tulevasta vammaisten asuinkiinteistöstä. Tämän Johtajan oma virasto kun vielä valvoo vammaisten asioita ja pitäisi siis ajaa heidän etujaan.

 

Jos minun naapuriini suunniteltaisiin vammaisten asuinkotia, niin työttömänä ollessani voisin mennä sitä talkoilla rakentamaan. Tai pimeisiin hommiin, ihan miten vain sovitaan.

 

Tämä suomalainen valitusruletti ei jää vain julkisiin rakennelmiin, vaan naapureillekin aiheutetaan korvaamatonta vahinkoa. Joitakin vuosia sitten eräs kirvesmiestuttavani rakensi omakotitalon uudelle asuinalueelle Karkkilassa. Omakotialueeksi kaavoitetulle alueelle siis. Hänen naapuriinsa oli rakentamassa myös nuori opettajapariskunta. Heidän rajanaapurinsa aloitti kuitenkin loputtoman valitusruletin, joten lopulta tuo opettajapariskunta kyllästyi, jätti 15. 000 euron tonttinsa kasvamaan pajukkoa ja rakensi talon naapurikuntaan.

 

Muutama vuosi sitten minä myrkyllisin sanakääntein ja herkullisin solvauksin vastustin tätä liian kalliina, rumana ja muutenkin turhana pitämääni Musiikkitaloa. En olisi kuitenkaan missään olosuhteissa laatinut virallista valitusta, koska jos enemmistö haluaa tuon uimahallia muistuttavan talon, niin tapahtukoon sitten heidän tahtonsa. Serkkutyttöni voitti sitten vielä Musiikkitalon veistoskilpailun ja nyt hänen komea teoksensa Kaiku komistaa talon aulaa ja on muodostunut sen jonkinlaiseksi logoksikin. Olen nyt ylpeä tästä meidän Musiikkitalostamme!

 

Tämä kaikki tuli mieleeni, kun luin päivän hesarista Italiassa käyttöön otetuista Ferrarin luotijunista. Suomessa ei kannata enää edes suunnitella mitään tuollaista.