Jos aamiaispöydässä pyydetyn juuston sijaan tuleekin nyrkki silmään, niin parisuhde on ilmiselvästi rasittunut. Varsin usein nuorilla pareilla ainoa yhdistävä tekijä on erilaiset sukupuolielimet ja valitettavan monilla vanhemmilla pareilla taas ainoa liiton kasassa pitävä asia on yhteinen omistusasunto. "Rakkaus kestää tuhat päivää, mutta hyväkin kiima talttuu jo muutamassa kuukaudessa", sanoo vanha kiinalainen sananlasku.

Suomessa yleisin asumismuoto on omistusasunto, kun taas meitä vauraammissakin maissa jopa 80 % ihmisistä asuu vuokralla. Yleisesti kuvitellaan vuokra-asujien saavan asumiselleen runsasta yhteiskunnan tukea, mutta vuokrataloyhtiöt tuottavat lähes poikkeuksetta voittoa. Sen sijaan omistusasuminen nauttii Suomessa massiivista yhteiskunnan tukea, lähes miljardi euroa kertyy jo asuntolainan verovähennysten kautta. Kaikenlaiset omistusasujille suunnatut kotitalousvähennykset vielä kasvattavat tätä eroa, sillä näitähän vuokralla asujat eivät saa. Veroissahan on se ihmeellinen ominaisuus, että yksille suunnatut verohelpotukset on aina kerättävä takaisin jostain muualta. 

Omistusasunnoissa asuvien pariskuntien on lisäksi erittäin vaikea erota yhteisen asuntonsa vuoksi ja näin muodostuu hengenvaarallisia panttivankitilanteita. Tuollaisessa tilanteessa on vaikea sanoa kuka on kenenkin panttivanki, mutta hyvin usein pistoolia pitelee kuitenkin pankinjohtaja. Nykypäivänä vakituiset työpaikat ovat aina vain harvinaisempia ja ihmisiä kehotetaan etsimään työtä sieltä missä sitä on. Mutta miten sanot lainanlyhennystä peräävälle pankinjohtajalle, että etsi rahaa sieltä missä sitä on!

Yksiavioiseksi kuvitellussa Suomessa on jo vuosikymmenien ajan vallinnut peräkkäisen moniavioisuuden käytäntö, joten se tulisi ottaa huomioon myös asuntorakentamisessa. Tarvitaan enemmän asuntohotelleja, vuokrataloja ja ennen kaikkea muunneltavia sellaisia. Isompiin asuntoihin tulisi rakentaa kaksi sisäänkäyntiä, jolloin niistä saadaan nopeasti rakennettua pari pienempää asuntoa.

Maassamme on tällä hetkellä virallisesti 8000 asunnotonta, joten eikö olisi jo korkea aika ruveta pohtimaan "maan sisäisen pakolaisuuden käsitettä". Nämä konsensus- Suomen harjoittaman rakenteellisen väkivallan uhreiksi joutuneet ihmiset saavat yleensä vielä vähäisen ravintonsakin leipäjonoista. Ilman minkäänlaista asuntoa oleville fyysisesti sairaille, mielisairaille ja työttömille talvinen kotimaamme on jonkinlainen jäätynyt Somalia.

Tosin nykyisten kansanedustajiemme keskivuosiansio oli ennen vaaleja 93 000 euroa, joten he luulevat asunnottomuuden tarkoittavan sitä kun opiskeluaikaan joutui olemaan kolme yötä mummolassa. Nykyinen työllistämisvelvollisuus tuo kunnille roimat sakot, jos ne eivät pysty järjestämään minkäänlaista työtä pitkäaikaistyöttömille. Luulisi olevan mahdollista samalla tavoin velvoittaa kunnat järjestämään asunto omille asukkailleen.