Katsoin eilen Teemalta  syyrialaisen elokuvan Sementin maku, jota kanava mainosti näin:

Visuaalinen ja tyylikäs dokumenttielokuva Libanonissa työskentelevistä syyrialaisista rakennusmiehistä. Samaan aikaan kun he rakentavat kerrostaloja Libanonissa, rakennuksia tuhotaan kotimaassa. O: Ziad Kalthoum, 2017.

Elokuva oli siis viime vuodelta ja ainakin minua hämmästyttivät pääkaupunki Beirutissa jo olevat ja sinne nousevat kymmenet uudet pilvenpiirtäjät, moottoritiet täynnä autoja joka suuntaan ja yleensäkin kaupungin länsimainen toimeliaisuus.

Lisäksi rakennustyöläisenä minua ihmetyttivät isot rakennustyömaat, joissa kaikki työntekijät näyttivät olevan arabeja. Suomessa heitä harvemmin näkee miesten töissä, yleensä vain jotain pizzalättyä paistamassa tai kuljettamassa. Nämä työläiset olivatkin siis syyrialaisia, joista minulla on aikaisemminkin ollut positiivisempi kuva. 

Hämmästelyn ja ihmettelyn jälkeen minua rupesikin sitten kummastuttamaan näiden syyrialaisten huono kohtelu: he asuivat työmaalla keskeneräisten talojen kellareissa, nukkuivat patjalla vesilätäköiden välissä ja mitään sosiaalitiloja ei näyttänyt olevan.

Mielessäni haukuin jo arabeja roistoiksi heidän kohdellessaan näin heimo- ja uskonveljiään, mutta satuin sitten muistamaan Suomessa työskentelevät virolaiset vierastyöläiset. He  asuvat purkutaloissa, kimppakämpissä parhaimmillaan 18 kolmiossa, palkat mitä sattuu etc.

Tuon elokuvan varsinainen pihvi minulle oli kuitenkin Libanonin talouskasvu ja miten se tulee näkymään pian rauhoittuvassa Syyriassa. Näiden molempien maiden, kuten myös Israelin ja Egyptin, aluevesillä on tehty valtaisia kaasulöytöjä, joiden hyödyntäminen on jo aloitettu.

 Venäjän pistettyä Syyrian pakettiin seuraavassa vaiheessa kuvaan astuu Kiina, joka antaa kymmenien miljardien luotot maan jälleenrakentamiseen. Nämä kaksi idän jättiläistä sitten rahoittavat ja hoitavat kaasun porauksen, kalliiden kaasun nesteytyslaitosten rakentamisen ja koko Syyrian infran korjaamisen. 

Miljoonat syyrialaiset pakolaiset palaavat Libanonista, Turkista ja muualta jälleenrakentamaan kotimaataan, kaikkialla helisee lasten nauru, heillä on uudet lelut,  lesket ovat heittäneet syrjään Suomesta tuodut "leikkikalut"  ja miesten taskuissa kahisevat sileät kaasusetelit.

Kiina on pistänyt valtavia summia uuteen silkkitiehen ja Syyria on sen reitillä.