Korona oli jyllännyt Suomessa jo pari kuukautta, kun minä eräänä unettomana yönä lähdin aamiaiselle lähellä sijaitsevalle huoltoasemalle, joka aukesi jo viideltä. Kahvilassa ei ollut vielä ketään muita asiakkaita, joten täytetyn patongin ja ison kahvin ostettuani rupesin keskustelemaan henkilökunnan kanssa.

Puheeksi nousi tietysti korona, jolloin minä kehuin ilmeisesti jo sairastaneeni sen, koska oireet olivat olleet samanlaiset. Henkilökunnan reaktio oli sama kuin jos olisin vetäissyt katkaistun haulikon povestani. He poistuivat paikalta puolijuoksua ja hetken kuiskuttelun jälkeen kahvilan esihenkilö (esinahkainen) tuli ja pyysi kohteliaasti minua poistumaan kahvilasta.

Poistumaan välittömästi, koska olin kertonut olevani koronan taudinkantaja. Vessaa en missään tapauksessa saisi käyttää ja kahvin ja patongin voisin nauttia asfalttipihan reunalla. Ulkona sataa tihutti, joten hän myös kielsi minua menemästä pumppualueen katoksen alle. Koska tankilla asioivat voisivat saada kantamani kuolemantaudin.

Niinpä minä sitten hotkin sen patonkini ja kahvit tihkusateessa pihan reunalla, minkä jälkeen poistuin paikalta märkänä, pettyneenä ja paska housuissa? Kotimatkallani hyräilin surumielisenä sitä Lasten mehuhetki- kappaletta.

Enää ei ole koronaa, mutta saman kohtalon kokee jokainen persuksi tunnustautuva. Teemu Keskisarja sai ennen ruhtinaalliset palkkiot kirjoituksistaan, mutta enää mikään lehti ja varsinkaan Yle ei julkaise häneltä mitään.

Suomessa on varmaan tuhansia ja tuhansia akateemisia ihmisiä, jotka ovat joskus olleet apurahalla tai määräaikaisella pestillä tutkijoina. Tutkimuksen loputtua suuri osa heistä on pudonnut peruspäivärahalle ja jopa leipäjonojen asiakkaiksi.

Nämä tutkijat ottavat lausunnon tai haastattelun toivossa ajoittain yhteyttä tuttuihinsa Ylessä ja lehdistössä. Ylen toimittaja näkee heti kutsumansa tutkijan harhailevasta katseesta ja nuhjaantuneesta ulkomuodosta, että nyt on hyvä pistää omaa agendaa raa’asti läpi.

Hän pyytää tutkijan mukaansa talon kahvilaan ja tarjoaa tälle kahvin kanssa runsaasti täytetyn patongin. Ylen luottokortilla tietysti. Tutkija ei ole syönyt viikkoon, joten hän ahmii patonkia silmät villisti päässä pyörien.

Toimittaja ottaa esille Riikka Purran ja persujen rasismikohun ja kysyy kohteliaan oloisesti tutkijan mielipidettä asiasta. Kysymykset ovat pitkiä ja niissä viitataan monisanaisesti Purran vuosia sitten kirjoittamiin moniin epäilyttäviin teksteihin. Nälkiintynyt tutkija käsittää nopeasti, että toimittajan kysymyksissä on hänelle valmiina vastaukset ja ne hänen pitää esittää kameran edessä. Hän siis antaa ne vastaukset, mutta katse koko ajan lasivitriinissä, jossa on pitkä kana- fetapatonki.

Toimittaja kiittelee tutkijaa asiantuntevista vastauksista, kertoo ison lausuntopalkkion tulevan muutamassa päivässä ja kuin ohimennen hakee hän vielä tälle toisen kahvin ja kana- fetapatongin. Sitten vaan studioon ja hallitusta kaatamaan!