Viikolla katselin Maikkarin aamua ja siellä tullut yksi pätkä pisti miettimään. Ivan Puopolo ei ollut mukana, vaan siellä oli hänen pehmytversionsa.

Haastateltavina oli IKEAn korkeampaa johtoa edustava nainen ja toinen maahanmuutosta leipänsä saava nainen. Kysymys oli IKEAn järjestämästä maahanmuuttajien työllistämisohjelmasta. Yritys oli valtion palkkatuella järjestänyt mamuille kolmen kuukauden harjoitusjakson, missä jokaisella oli oma kummi työkaverina ja kaikki oli niin autuasta ja ihanaa.

Tuohan oli ihan suora kopio Saksan oppisopimusjärjestelmästä, jollaista sosialidemokraattinen työministeri Tuula Haatainen taas ei missään tapauksessa hyväksy Suomeen kaikille suomalaisille. Meillä kun on jo oma kolmivuotinen oppisopimusjärjestelmämme, jossa tärkeintä on tässä Apparaatissa työskentelevien tuhansien opettajien ja muiden maisterien hyvinvointi. Lisäksi kymmenet tuhannet ihmiset on saatu pois kortistoista työllisyyskursseille, missä 20- 30 vuotta sitten valmistuneet insinöörit, teknikot, etc, opettavat heille jo kadonneita ammatteja.

Noita IKEAn tyyliin järjestettyjä kursseja on ilmeisesti yrityksissä vaikka kuinka paljon ja yhdenvertaisuuslakia rikkoen niille otetaan aina vain näitä laittomasti maassa oleskelevia tai mamuja yleensäkin. IKEAkin valitsi tietysti tarkoin ohjelmaan tulevat, mutta silti vain puolet työllistyi.

Kyllä suomalaisillekin nuorille kelpaisi tuollainen tuettu työpaikka, jossa olisi tavallaan jonkinlainen harkinta- aika niin työntekijälle kuin työnantajallekin. Monet koulupudokkaat ymmärtäisivät sen kadoksissa olleen elämänsä tarkoituksen saatuaan kolmen kuukauden tilipussit ja omaa moottoripyörää, autoa ja venettä vaikka. Valtava määrä poikia ei menesty Suomen pelkästään tytöille kehitetyssä koululaitoksessa, mutta he pärjäisivät loistavasti varastoissa, rakennuksilla ja kaikenlaisessa käytännön työssä.