Ruotsi leikkaa tänä vuonna kehitysapuaan 900 miljoonalla eurolla ja siis noin 20%. Vaikka maan talous on koko ajan plussalla ja se pystyisi ottamaan 150 miljardia euroa velkaa ja olisi silti Suomea paremmassa asemassa.

Suomihan taas vain lisäsi kaikenlaista apuaan ulkomaille 20% ja kaikki velkarahaa. Siinä olisi hallituksella ollut mahdollista ottaa 500 miljoonaa lisää käyttöönsä, mutta kun se ei käy.

Me emme leikkaa, vaan nostamme veroja, on hallituksen vakiolause. Moni ajattelee kyllä sen verojen noston olevan myös leikkaus, koska silloinhan nettopalkka pienenee.

Joitakin kuukausia sitten Suomessa keskusteltiin polttoaineiden hintojen alentamisesta niiden veroja alentamalla, mutta silloin hallituksen tytöt huusivat kuorossa: Me emme maksa Espoon rikkaiden bensoja! Se oli siinä.

Askel taakse, kaksi eteen, on Ruotsin talouspoliittisen ajattelun peruste. Meillä kaikki on lukittu vuoden 2035 hiilineutraaliuteen, eikä ole mitään mahdollisuutta ottaa tähtäimeen samaa (2050) kuin muu EU. Vaikka maailma palaisi ympärillä ja nythän se jo palaakin.

Olen seurannut vuosikymmeniä Ruotsin lehtiä ja siellä ei paljon lakkoilla, vuonna 2020 oli nolla (0) lakkopäivää. Ilmeisesti hallitus ei ole sielläkään virallisesti mukana palkkaneuvotteluissa, mutta se seuraa niitä koko ajan ja tarvittaessa jollain verohelpotuksella (polttonesteet, tms.) avittaa sovun löytymistä.