Katselin tänään televisiosta ohjelmaa, jossa pyydystettiin ja merkittiin Mongoliassa Siperian jokilohia tutkimuksia varten. Tuollainen Siperian jokilohi voi kasvaa jopa kaksimetriseksi ja satakiloiseksi järkäleeksi. Ne syövät myös vesilintuja, piisameita ja jopa pieni koira oli Siperiassa joutunut tuollaisen pedon suuhun.

Olen itsekin saanut yli metrisiä ja yli kymmenkiloisia lohia (kuva), mutta satakiloinen olisi jo vähän liikaa. Kerran sain verkolla yli kymmenkiloisen hauen, mutta sellainen jänkäkoirahan vain ärsyttää ja kuvottaa Lapinmiestä. Se oli sotkeutunut pahoin verkkoon, joten irrottelin sitä vasta kotipihalla.

Asuin silloin rintamamiestalossa, jossa oli ulkosauna. Sen saunan takana oli jyrkkä rinne, missä oli monen hehtaarin ryteikköinen metsä. Saatuani jänkäkoiran viimein irti otin sitä pyrstöstä kiinni ja moukarimiehen tapaan pyörittämällä heitin sen saunan yli sinne ryteikköön.

Olin kuitenkin unohtanut, että sen metsän läpi kulki polku, jota naapurit käyttivät työmatkoillaan. Ja eiköhän vain lähimmän naapurin hyvin tuntemani emäntä kömpinytkin sieltä parin minuutin kuluttua. Hän katseli minua hyvin pitkään ja tervehtiminen oli kovin vaisu. Tietysti hän näki ripustamani verkot ja tiesi muutenkin minut ahkeraksi kalastajaksi. Sitä jänkäkoiraa en nähnyt onneksi hänen kaulansa ympärillä, mutta hyvin todennäköisesti siellä pusikossa oli tapahtunut ihmettelyä herättävä kohtaaminen.

Rupesi oikein naurattamaan, kun ajattelin miten hän kertoo asiasta miehelleen ja lapsilleen. Toisaalta; vielä hullumpaa olisi ollut, jos joku olisi löytänyt emännän niskat nurin polun varrelta ja hauki vieressään. Poliisille olisi välittömästi tilattu 10 panssarivenettä niiden 13 panssarimersun lisäksi. Joissa mersuissa ne nykyisin piileskelevät, kun eivät uskalla enää etsiä rikollisia oikeilla ihonvärin ja muut etniset tuntomerkit paljastavilla tuntomerkeillä ja kuvilla.