Pohjaesitykseen kuului arvonlisäveron korotus, mutta se olisi ylikompensoitu pienituloisille ja tulonsiirtojen varassa eläville, sanoo Osmo Soininvaara. Ne kompensaatiot on nähty niin moneen kertaan ja miten yleensäkin annat verohelpotuksen sellaiselle, jolla ei ole tuloja ollenkaan. Miksi pitää ottaa lisää jo valmiiksi varattomilta ja sitten olla antavinaan jokin kompensaatio.


Näytetäänkö korvauksena ilmainen elokuva torilla, vai käykö isä Mitro siunaamassa kaikki leipäjonossa seisojat. Tämä Suomen eurokansanedustaja oli äskettäin julkisuudessa ensi kertaa pitkiin aikoihin ja silloinkin enämpi Osama bin Ladenin perikunnan asialla. Ehkä hän on pappisseminaarissa lukenut tarinan Fransiskus Assissilaisesta ja käsittänyt asian tällä tavalla. Suomalaiselle veronmaksajalle on tietysti aivan sama ajavatko eurokansanedustajamme Kreikan vai al Qaidan asiaa. Jos eivät nimittäin Suomen asioita aja.


Persuja pidetään edelleen täysin yhteiskuntakelvottomina ja Paavo Lipposenkin mukaan heidät pitää eristää. Tony Halmeen kannattajista käyttivät toimittajat nimeä itähelsinkiläiset luuserit, mikä ei ainakaan positiivista syrjintää tuo ensimmäisenä mieleen.


18 000 “jakomäkistä” äänesti Halmetta, mutta nyt persuja on jo 500 000. Heillä on edustajia jokaisesta Suomen vaalipiiristä, vaikka itähelsinkiläisiä luusereita voi käsittääkseni olla ainoastaan Helsingissä. Ei pidä sekottaa heitä helsinkiläisiin vihreisiin, joita myöskään ei ole muualla Suomessa, mutta jotka tuovat heti mieleen positiivisen syrjinnän.


Kepu oli vielä vuosikymmen sitten maamme EU- kriittisin puolue, mutta nyt se komissaarinsa Olli Rehnin ja pääministeri Kiviniemen johdolla uhkaili kansaa hirveällä EU: n kostolla, jos emme äänestä niin kuin sanotaan. Ja niinpä kepulaiset vaelsivatkin sitten sankoin joukoin perussuomalaisiin. Sinne katosi myös väkeä demareista, vihreistä, kokoomuksesta ja sitä tapahtuu edelleenkin vain koko ajan kiihtyvällä vauhdilla.


Tätä puoluekentän myllerrystä minä olen jo vuosien ajan kaivannut tässä blogissani ja tästä voi kehittyä vielä vaikka mitä. Suurimpiin puolueisiin oli jähmettynyt vain keskiluokan, suuryritysten ja tiettyjen ikäryhmien etuja ajava pieni Helsingissä asuva eliitti, joka Sitrassa, eläkeyhtiöissä ja kymmenissä hallintoneuvostoissa jakoi kansallista varallisuutta toisilleen.Ei se ainakaan huonommaksi olisi voinut enää mennä.