Viikko sitten työmaallemme tulivat ensimmäiset kaksi putkimiestä ja vieläpä suomalaisia! Viime vuosina ko. ammatin edustajat ovat yleensä puhuneet kyrillisin kirjaimin, joten oletin suomalaisia putkimiehiä nähtävän enää vain mustavalkoisissa elokuvissa. Venäläiset putkimiehet eivät rakenna lattioihin jättämiinsä aukkoihin vaadittavia tukevia kansia, vaan pelkästään peittävät ne, jolloin niistä tulee itse asiassa ansoja. Veli venäläinen on vaarallisempi työkaverina kuin rintamalla vihollisen roolissa.

Muutaman päivän kuluttua lähden tulityökurssille, minkä jälkeen voin sammuttaa janoni tuliliemellä ja jäädä laillisesti pariksi päiväksi kotiin hoitamaan huolellista jälkisammutusta.

Kävin taas kerrostalomme saunassa omaa vuoroani edeltävällä tyhjällä vuorolla. Mikäli yllättäen jotkut kuitenkin tulevat tuolloin saunaan, niin voinhan aina piiloutua lauteiden alle. Täytyy vain muistaa olla hiljaa, oli lauteilla käytävä keskustelu kuinka mielenkiintoista tahansa.

- "Anteeksi vain, mutta asumme samassa rapussa enkä siis malta olla onnittelematta kihlauksenne johdosta!"

- "Suokaa anteeksi, mutta minun on pakko onnitella perheenlisäyksenne johdosta! Oli suuri kunnia kuulla siitä yhtä aikaa tulevan isän kanssa."

Tuollaiset sinänsä ystävälliset puheenvuorot voisivat helposti pilata naapurisovun näinä kvartaalitalouden aikoina.

Olen miettinyt tätä Espoota ja espoolaisuutta noin yleensäkin. Me espoolaiset olemme kaikesta huolimatta kovasti samanhenkisiä: Veikka Gustafsson kävi Mount Everestillä ilman lisähappea ja minä kävin Tallinnassa ilman viinaa!