Tuohon aivan muutaman sadan metrin päähän asunnostani tulikin aivan yllättäen iso vastaanottokeskus. Kolme uuden uutukaista taloa, joissa jotain 130 asuntoa. Tämä on keskiluokkaista omakoti- ja rivitaloaluetta, jossa vielä muutama 2- kerroksinen pienkerrostalo.

Lähes täysin valkoinen asukaspohja (n. 99. 89%), jos sellainen ilmaisu nyt vielä sallitaan. Ehkä tuo vokki sitten tuo sitä mustaa ja ruskeaa monikulttuurisuuttakin, joista nyt ainakin on jopa suositeltavaa puhua suurilla kirjaimilla.

Ainakin ensimmäisenä valmistuneeseen taloon tulijat ovat saaneet naapureiden ilmeet sulamaan ja näitä katsotaan ystävällisesti hymyillen. Kävelen monta kertaa päivässä tuon vokin ohi ja kaikki tulokkaat näyttävät olevan ukrainalaisia äitejä lapsineen, aikuiset naisia pelkästään ja seassa olen nähnyt vain pari vanhaa ukkelia.

Olisiko tuo sitten Migrin harhautusoperaatio ja loppuihin asuntoihin vääntääkin satoja partalapsia. Siinä kuitenkin näkyy pakolaisuuden karmea kahtiajako: Ukrainan naisilla ja lapsilla on jokaisella kaikki passit ja paperit mukanaan, mutta tummahipiäisillä mieslapsilla ei yhdelläkään ole mitään dokumentteja. He haluavat aloittaa uuden elämän uudella nimellä ja onko joku peräti hionut sormenpäänsäkin sileiksi, kuten se Vantaalla korkeaa elämää viettävä kurdi- arabi- mikä liekään.

Nuo ukrainalaiset lapset sulautuvat nopeasti alueen lapsilaumoihin ja heidän moniin harrastuksiinsa. He opettelevat kielen nopeasti, pärjäävät koulussa ja sopeutuvat kaikin tavoin.

Sen sijaan satojen nuorten muslimimiesten tulo sekoittaisi koko kylämäisen alueen elämän. Perheet joutuvat vahtimaan murros- ja teini- ikäisiä tyttöjään, koska nuo tulijat jahtaavat nimenomaan alaikäisiä tyttöjä. Se on jo niin monista raiskaustuomioista nähty, että jokainen ymmärtää alueen turvallisuustilanteen romahtavan partapakolaisten saapuessa. Täällä on ihan turvallista asua, kunhan muistaa ettei päästä tyttöjä ulos klo 20. 00 jälkeen.