Huomasin sattumoisin, että edellinen kirjoitukseni oli jo 400. postaus tähän lähes 6 vuotta sitten aloittamaani blogiin. Sadannen kirjoituksen kohdalla perustelin hyvin tämän touhun aloittamisen, eikä siihen ole kuin vähän  lisättävää.

Aloittaessani Suomessa oli samanlainen konsensus- hallitus kuin nytkin ja kaikessa mentiin EU- direktiivi edellä. Ulkomainen verovapaa halpatyövoima valtasi silloin vauhdilla rakennusalaa, minkä tehtyään se on nyt siirtynyt jo muillekin aloille.

Armeijan leikkauksista johtuvista irtisanotuista kaksi kolmasosaa on naisia ja siitä vaaditaan nyt tasa- arvoselvitystä. Vihreät ja kumppanit vaativat näitä leikkauksia, koska niiden oletettiin kohdistuvan pelkästään miehiin. 

Kuvitellaanpa, että joillain naisvaltaisilla työpaikoilla tapahtuisi samaa kuin Olkiluodon ydinvoimalatyömaalla ja yleensäkin rakennusalalla. Suomalaiset olisi kilpailtu ulos, työt tehtäisiin pimeänä, eikä mitään työehtosopimuksia noudatettaisi. Ulkomaiset mafiat vaatisivat oman siivunsa naisten palkoista ja ruumiistakin huhuttaisiin.

Nuo asiat eivät siis ole muuttuneet näiden 6 vuoden aikana, mutta monessa suunnassa jäät ovat lähteneet. Konsensus rakoilee ja ihmiset vaeltavat puolueesta toiseen.

Katselin eilen ohjelmaa USA: n tiedotusvälineistä ja asiantuntijoiden mielestä suurin ongelma siellä on tiedonvälityksen monopolisoituminen. Ihmisryhmät katsovat jokainen omaa kanavaansa, missä toistetaan samanlaisia mielipiteitä ja minkäänlaista keskustelua ei ole.

Meillä sitä vilkasta keskustelua on, mutta sitä sanotaan vihapuheeksi. Uuden Suomen Puheenvuorossa kirjoittaa kaikkien puolueiden kansanedustajia, euroedustajia, ministereitä, työttömiä, eläkeläisiä ja kaikkien mahdollisten ammattien edustajia. Ja ehkä kaikkein parasta siellä on maahanmuuttajien runsaslukuinen  joukko kertomassa omia näkökantojaan. On somaleja, iranilaisia, kiinalaisia, kurdeja, venäläisiä  ja musulmaania monenlaista. Romanejakin löytyy. Siellä he silmät kiiluen  taittavat sanan peistä suomalaisten kanssa, mutta ajan mittaan molemminpuolinen ymmärrys  kasvaa ja kaikki voivat kävellä rauhassa kaduilla.

Lopuksi minä siis sanonkin teille: menkää ja täyttäkää toistenne blogit erilaisilla herjauksilla, mutta ollessanne väärässä katukaa julkisesti!