Hollannissa on jo monta päivää ollut väkivaltaisia mellakoita. Satoja autoja on poltettu. kauppoja ryöstetty ja tuhottu. Syyksi kerrotaan maahan koronan takia tulleet ulkonaliikkumiskiellot, jotka ovat ajoille 21.00- 04.30. Sehän on maahanmuuttajien parasta liikkumisaikaa ja nämä mellakat ovatkin keskittyneet Rotterdamin kaltaisiin maahanmuuttajien asuttamiin kaupunkeihin.

Eindhovenin pormestari puhuu jo sisällissodasta, koska Tilburgin ja ilmeisesti muidenkin kaupunkien jalkapallofanit ovat nousseet suojelemaan kaupunkejaan. Nämä Hollannin fanit ovat kuuluisia rettelöitsijöitä ja huligaaneja, mutta eivät ne sentään ryöstä ja polta omia asuinalueitaan. Muslimipakolaisille se on kuitenkin tavallista, kuten Ruotsin 1500 poltettua autoa vuodessa esimerkki osoittaa.

Jotain 30 vuotta sitten lensin hetken mielijohteesta pitkän viikonlopun viettoon Amsterdamiin. Lentokentältä matkustin kaupungin keskustaan, missä sijaitsi kaikenlaista hotelli-, hostel- ja muuta majoitusta välittävä matala rakennus. Seuranani ollut nainen meni sisään tekemään varausta ja minä jäin ulos olutta juomaan ja tupakalle.

Noin viiden metrin päässä minusta kaksi selvästi marokkolaisen näköistä 20- 30 vuotiasta miestä keskusteli kahden teini- ikäisen reppureissaajan kanssa. Ehkä 15- 16 vuotiaita ruotsalaisen näköisiä blondityttöjä. Kuulin heidän puhuvan suihkusta, hienosta huoneesta, turvallisesta ympäristöstä ja sellaisista. Oikein etovan maireasti hymyileviä ja läpi sliipattuja miehiä, kuten tiedätte arabin parhaimmillaan ja pahimmillaan olevan. Siinä tuli sitten kaupat ja tytöt lähtivät miesten mukaan.

Vähän myöhemmin rupesin kuuntelemaan tarkemmin kovaäänisistä tulevaa kuulutusta, jossa sama nauha pyöri koko ajan. Siinä varoitettiin saksan, flaamin ja englannin kielellä asiakkaita välttämään ehdottomasti kaikkea kanssakäymistä keskuksen ympärillä pyörivien henkilöiden kanssa, koska nämä olivat uhreja etsiviä rikollisia. Taisipa Ruotsin tytöille tulla erilainen Interrail, kuin olivat odottaneet.

Kaupungin keskusta oli kaunis ja monikulttuurinen, kuten aina kerrotaankin. Otimme kuitenkin joku päivä metron ja matkustimme pisimmän linjan päästä päähän. Matkan edistyessä valkoihoisia oli koko ajan vähemmän ja viimeisillä asemilla olisi äkkiä luullut tulleensa aivan toiseen maahan. Kävelimme parin aseman välin jotain kauppaa, kioskia, tai kapakkaa etsien, mutta ei metroasemilla, eikä missään ollut mitään. Kaikki sellaiset oli jo niin sataan kertaan ryöstetty. Valtavan pitkiä ja kymmeniä kerroksia korkeita kerrostaloja sen sijaan oli joka puolella.

Tässä vielä US- Puheenvuorosta Juha Hämäläisen aivan loistava kirjoitus Suomen viher- feministis- jihadistisesta todellisuudesta.