Pohjois- Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen ehdottaa pakkovenäjän ottamista pakkoruotsin vaihtoehdoksi. Tämähän onkin harvinaisen järkevä ehdotus. Pakkoruotsia opiskelevat 5 miljoonaa suomenkielistä palvelee vain 0.3 miljoonaa ihmistä käsittävää ruotsinkielistä vähemmistöä ja heistäkin miltei kaikki osaavat suomea. Se on vähän sama asia kuin jos kaikilla bussissa matkustavilla pitäisi olla linja-autokortti suoritettuna, tai jokaisen totopelaajan pitäisi ensin opetella kengittämään hevonen. Tämä nykyinen pakkoruotsi on suhteettoman kallis ja hyödytön ruotsinvallan aikainen jäänne, eikä vastaavanlaista mielettömyyttä löydy mistään päin maailmaa.

 

Pakkovenäjällä taas saamme kielitaitoista väkeä hoitamaan sujuvasti Suomen ja EU: n suhteita 140 miljoonan asukkaan Venäjään. Lisäksi maamme venäjänkielinen vähemmistö kasvaa huimaa vauhtia ja heillä pitäisi lakien mukaan jo nyt olla huomattavasti laajemmat omakieliset palvelut. Äiti- Venäjä on tästä jo useasti kansainvälisillä forumeilla huomautellut. Venäjän tai ruotsin ottaminen vaihtoehtoisesti toiseksi pakolliseksi kieleksi ei pahemmin heikentäisi rakkaiden rantahurriemme asemaa, sillä tuskinpa enemmän kuin 20 % nuorista valitsisi venäjän ja sekin vain maan itäosissa.

 

Nykyisin yli 2000 suomalaista saa elantonsa maahanmuuttajien kotouttamisesta ja palvelusta, joten tämän monikulttuurisen ihmemaamme määrärahojen jakaantumista eri kieli- ja kulttuuriryhmien kesken pitää tarkastella kirkkaassa päivänvalossa ja ilman enkelikuoron hyminää. Suomella ei ilmeisesti ole aikomustakaan allekirjoittaa saamelaisille tärkeää alkuperäiskansojen oikeudet turvaavaa kansainvälistä sopimusta ja lisäksi saamenkieliseen opetusmateriaaliin tarkoitetut määrärahat ovat vuoden 1993 tasolla. Kysymys on sentään maamme alkuperäiskansasta, eikä heitä ole tänne mitenkään kotautettu.

 

Tässä kielikysymyksessä joutuvat ruotsi ja venäjä pakostakin vastakkain, mutta vieraiden kulttuurien suhteen omaksumamme orjamentaliteetti edellyttää kuitenkin kaikille entisille tyrankeille yhtäläisiä etuoikeuksia.

 

Tässähän on kysymys vain tietylle budjetin momentille suunnattujen määrärahojen jaosta, sillä eihän nyt koko kansa voi elää pelkästään toisiaan palvelemalla. Antiikin Roomassa elettiin aikoinaan samaan tyyliin kuin Suomen pääkaupunkiseudulla tänään, mutta silloin legioonalaisten nitistämissä protektoraateissa painettiin töitä sitäkin enemmän. Kuten nyt muualla Suomessa vientiin valmistetuilla konepaja-, teräs- ja paperiteollisuuden tuotteilla kustannetaan Helsingin sadat tuhannet virkamiehet, sirkuspellet ja pillipiiparit. Noita edellisiä on vielä hyvin usein vaikea erottaa toisistaan, mutta niillä ei kuitenkaan ole yhteistä nimeä.

 

Suomessa monet teollisuudenalat supistuvat hurjaa vauhtia, eikä uusista ole tietoakaan. Tämän vuoksi tuohon itäiseen ulottuvuuteen kannattaakin satsata, koska venäläisille tuotetuista tavaroista ja palveluista saamme vastineeksi sileitä öljydollareita, eikä pelkästään silakoita ja rummunpäristystä.