Tänään on Veteraanien päivä.  Lapissa sijainneen lapsuuden kotikyläni kaikki aikuiset miehet olivat sotaveteraaneja. Monet olivat haavoittuneet rintamalla ja muutama jäänyt sille tielleen. Isäukko, sedät, enot, naapurit, kaikki olivat olleet rintamalla ja sodan lopussa naiset ja lapset olivat olleet saksalaisten pohjoiseen vyöryvää tuhoaaltoa paossa Ruotsissa.
 
Lisäksi kotikunnassani oli harvinaisen paljon käpykaartilaisia, parhaimmillaan peräti 80 miestä oli ollut metsissä sotaa vastaan. Vai olivatko he vain väärällä puolen rintamaa, siitä kiistellään yhä. Ruotsin raja oli siinä ihan vieressä, mutta sieltä palautettiin kaikki sinne paenneet ja kiinni saadut käpykaartilaiset.
 
Ruotsi kun noudatti johdonmukaisen tinkimätöntä puolueettomuuspolitiikkaa sodassa. Tosin Ruotsin kautta kulki 100. 000 junavaunullista Suomen ja Saksan välistä sotaliikennettä ja Ruotsin kaivokset ja tehtaat painoivat kolmea vuoroa Saksan sotateollisuuden tarpeiden tyydyttämiseksi.
 
En mää silleen, pitäs olla ainakin kihloissa ensin. No, jos nyt satasella ihan pikkuisen, sanoi entinen plikka ja samalla tavalla Ruotsikin säilytti alueellisen koskemattomuutensa. Asiantuntijoiden mukaan sota olisi päättynyt vuotta aiemmin, jos Ruotsi olisi pikkuisen tinkinyt joustavasta rauhanpolitiikastaan.
 
Sotien jälkeen syrjäiseen kotikylääni ei ollut edes tietä ja ehkä juuri sen takia sinne rämpikin ensimmäiseksi opettajaksi helsinkiläinen tk- upseerina kunnostautunut sotaveteraani. Opetti minuakin ensimmäisen vuoden ja jämäkkä oli tämä taidemaalausta harrastava mies.
 
Tämä Eino ei luultavasti kestänyt katsoa kotikaupungissaan Helsingissä pyöriviä venäläisiä, mutta mitäpä sanoisi nyt, kun jokaisella Helsingin rakennustyömaalla pospotetaan pelkästään venäjää, viroa, puolaa ja lukemattomia muita ulkomaisia kieliä.
 
Yksi isäukkoni työkaveri ja perhetuttumme oli entinen SS- mies ja olipa yksi ammattikoulun opettajanikin mennyt 18- vuotiaana SS- joukkoihin. Toinen jalka oli mieheltä jäänyt Kaukasia- vuoristoon, mutta puujalkaansa hän laahasi koulun käytävillä eläkeikään asti.
 
En tiedä onko Ruotsi nyt tiukentanut ihmisoikeus- ja rauhanpolitiikkaansa, mutta joka tapauksessa tämä Juhana Vartiainen muutti Ruotsista takaisin Suomeen ja suoraan valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ( Vatt ) ylijohtajaksi. Sieltä hän nyt sosiaalidemokraattien mandaatilla saarnaa pahemmin kuin yksikään tk- upseeri milloinkaan ja valvontakomissiosta ei tietoakaan.
 
Vartiainen sanoi suoraan Suomen tarvitsevan 100. 000 uutta maahanmuuttajaa ja nimenomaan kotimaisen palkkatason kurissa pitämiseksi. Hänen mielestään maahanmuuttajat luovat uusia työpaikkoja, ovat halpatyövoimaa ja kilpailevat Suomen Työkansan hengiltä. Tuota aivan viimeistä akuankkamainen Juhana ei sanonut, itse johdin ajatuksen loppuun.
 
Vartiaisen puoluetoveri ministeri Ihalainen tyrmää ajatuksen, koska meillä on jo yli 280. 000 suomalaista niitä uusia ja ihmeellisiä töitä odottamassa ja kaksia työmarkkinoita ei haluta. Tosin hän myöntää Suomessa olevan jo varsinkin rakennusalalla halpatyövoimaa ja se on moraalinen ongelma. Hallitus haluaa kuitenkin poistaa orjatyövoiman käytön ensin Kiinasta ja muualta maailmasta, koska orjuuden poistoa ei ollut kirjattu mäyräkoira- hallituksen ohjelmaan.
 
Hallitus on kuitenkin jo hyvää vauhtia pääsemässä eroon kiusallisen korkeasta moraalistaan ja näistä vartiaisten lausunnoista voimme päätellä heidän todellisen suhtautumisensa ulkomaiseen harmaaseen talouteen.
 
Helsingissä jo 25. 000 ihmistä ( perheineen n. 60. 000 ja 10% stadilaisista) saa toimeentulotukea ja maahanmuuttajien osuus kaikesta sosiaalituesta on 27%. Näin ollen tuo Vartiaisen teoria ei toimi ainakaan Helsingissä, mutta kannattaa ehkä odottaa vielä pari peräkkäistä pakkastalvea. Stalingradissa kenraali Pakkanen oli ratkaisevassa asemassa ja Kataisella ja muilla EU: n tk- upseereilla on sama linja: Suomen hyvinvointivaltion palvelut riittävät vain 3 miljoonalle ihmiselle ja sosiaaliministeri Pakkanen hoitaa loput! Näin he kaskuilevat keskenään siellä hallituksessa.