Julkisella sektorilla ja varsinkin terveydenhoidossa on jo iät ja ajat vallinnut sääntö; jos tarvitaan kaksi, pitää palkata kolme (1+1=3). Koska hoitajilla pitkät lomat ja nykyisin 22 sairaspäivää vuodessa on kehittynyt vakioksi.

Helsingin HUS on nyt keksinyt, että matematiikassa 1+1=2 ja sen pitää päteä myös oikeassa elämässä. Näin ollen se on päättänyt irtisanoa lähes tuhat (1.000) työntekijäänsä.

Tässä nykyisessä 1+1=3 systeemissä se kolmas pyörä on kuitenkin suuren osan vuodesta turha, koska ne kaksi ovat poissa työpaikalta yleensä alle puoli vuotta.

Nyt syntyy vauhdilla kaikenlaista hoitohenkilökuntaa vuokraavia yrityksiä ja maassa onkin 72. 000 sote- alan koulutuksen saanutta henkilöä muissa töissä. Vuokrafirmat maksavat heille parempaa palkkaa ja he voivat valita työskentelyaikansa ihan oman elämäntilanteensa mukaan.

Monet ovat jo vaurastuneet niin paljon, että haluavat työskennellä vain 3- 6 kuukautta vuodessa. Toiset taas painavat 7- 8 kuukautta pitkää päivää ilman isompia vapaita ja lähtevät sitten moneksi kuukaudeksi Balille tai Gambiaan bailaamaan.

HUS: in ideahan tässä on tietysti se, että kaikki lomapalkat ja sairausajan palkat siirtyvät nyt vuokrafirmojen maksettaviksi. Niillä taas se lomapalkka sisältyy jo siihen korkeampaan tuntipalkkaan ja lyhyiden pätkätyösuhteiden vuoksi sitä sairausajan palkkaa ei tarvitse maksaa.

Hoitajia vuokraavien yritysten kovista palkoista (3.500- 4.000€/kk) on ollut paljon juttua, mutta melko nopeasti ne putoavat sieltä realistiselle tasolle. Kuten eräs tuollainen firma jo meni konkurssiin sairastelun vuoksi ja toisessa jutussa kerrottiin palkkoja tarvittaessa alennettavan.

Kyllä, me maksamme monille jo sen 25- 30€ tunti, mutta aloitetaan sinun kanssasi nyt tällä 15€ tuntipalkalla, sanoo Hoiwa- Ramirentin virkanainen ja katsoo vasemmalle.

Nykyinen Sotehan on Kepun Kaksikätinen Rosvo. Kepu perusti aikoinaan Nuorisosäätiön nuorten asuntopulaa helpottamaan ja sitten puolueen johto ryösti sen vessanpönttöjä myöten.

Tänään Kepun Antti Kurvinen mielisteli Ylellä kansaa ja valehteli soten suu- ja hammashoidosta, joten liitän tähän aikaisemman kirjoitukseni julkisesta hammashoidosta. Sain siitä Brillante- Weblog tunnustuksen (16 v sitten!) eläkkeellä olevalta naistoimittajalta, joten ei se kirjoitus kovin huono voi olla.

 1752407.jpg

Työmaan loppuvaihe on ollut kuitenkin sen verran stressaava, että on vähän "pohjaan palanut" olo. Herrasväellähän on tämä "loppuun palamisena" tunnettu "burn out", mutta rahvaasta kyseenollen voidaan käyttää tuota enämpi kaurapuuron keitosta tuttua termiä.

Kesäkuun alussa minulta lohkesi etuhampaasta kolmannes pois ja juhannuksena taas syödessäni kivikovaa paahdettua ruisleipää viereinen hammas rusahti päreiksi. Sama hammas oli murtunut joskus nuorempana syötyäni humalassa persikkaa ja unohdettuani sen sisällä vaanivan valtaisan kiven. Jo siihen aikaan remontti maksoi yksityisellä hammaslääkärillä tolkuttomasti, joten kirosin asiaankuuluvan väkevästi.

Töissä spekuloimme mahdollisuudella rakentaa minulle ruuvien ja apteekista ostetun paikkausmassan avulla kolme senttiä pitkät majavanhampaat. Voisin sitten paistatella ruotsalaisten iltapäivälehtien etusivuilla ja kertoa kuinka rikkaassa suomalaisessa Espoon kaupungissa oikeistolaiset hammaslääkärit piruuttaan rakentavat työläisille alahuulen yli ulottuvia hampaita. Hylkäsin kuitenkin ajatuksen nopeasti ulkoministeri Alexander Stubbin globaalin irvistyksen muistaessani.

 Minut voitaisiin sekoittaa häneen ja tulisin tavoilleni uskollisena antaneeksi haastatteluissa muutamia koti-Suomessa linnareissun arvoisia poliittisia lausuntoja. Näin kuumana rakennusaikana on hirveää tuhlausta istuttaa linnassa hyvää kirvesmiestä vain sen takia, että hän on esiintynyt Ruotsissa yhden päivän Suomen ulkoministerinä ja vaatinut kiivain sanoin maan korkeinta johtoa Haagin sotarikostuomioistuimeen vastaamaan yhteistyöstä Hitlerin Saksan kanssa.

Aikaisempien kokemusteni takia en ollut ensin edes harkinnut kunnallista hammashoitoa, mutta työtovereideni kehotuksesta päätin kokeilla sitäkin. Hämmästykseni olikin suuri, kun sain sieltä ajan ja vieläpä samana päivänä. Hammashoitola sijaitsi uudessa palvelukeskuksessa, jota olin itsekin ollut vuoden rakentamassa.

Kerroin sen minua palvelleelle naiskaksikolle ja lieneekö se ollut osaltaan vaikuttamassa suorastaan loistavaan palveluun. Nämä sympaattiset naiset kertoivat heillä olevan enemmälti aikoja vasta syksyllä, joten pistävät minut suoraan kaupungin ostopalveluna yksityiselle hammaslääkärille. Sain mukaani hoitomääräyksen ja aika yksityiselle puolelle järjestyikin nopeasti yhdellä puhelinsoitolla.

Onhan se toisaalta tietysti vähän outoa, jos suomalainen mies tuntee saaneensa pienen lottovoiton päästessään livahtamaan sisään lakisääteiseen terveydenhoitoon. Kuitenkin viisi vuotta sitten samaista palvelua hakiessani minua kehotettiin täyttämään kaavake, mutta aikoja "et ikinä tule saamaan".