Olen aina silloin tällöin katsellut tuota Peltsin toinen luonto- sarjaa, jota pidän ihan kohtuullisena yleksi. Enimmäkseen katselen kuitenkin noita monilla kanavilla pyöriviä Alaskan ihmisten elämisestä kertovia sarjoja, jotka ovat mielestäni monta luokkaa parempia luonto- ohjelmina.
Tuossa Peltsin toinen luonto- sarjassa näkyy liian paljon helsinkiläisyys ja Ylen Feministinen taskudramaturgi. Tuon taskukirjan pohjana on mitä ilmeisimmin käytetty jotain natsi- Saksan rotuopasta ja juutalaisten kuvat on vaihdettu uutta ali- ihmisyyttä edustavien heteromiesten kuviin.
Tänään Peltsin sarja matkasi Vätsärin erämaan vesistöjä pitkin aina Jäämerelle asti ja sehän oli tekijöiltä kieltämättä melkoinen suoritus. Tosin Peltsi jonkun kaverinsa kanssa teki sen matkan suppilaudalla, mitä nyt on mahdoton ymmärtää. Minä olen matkustanut pisimmän junamatkani Hlesingistä Madridiin, mutta en olisi ikinä lähtenyt tekemään sitä junan katolla seisten. Suppilaudalla seisominenhan on hiton rasittavaa jaloille ja siinä tasapainoillessa jää paljon hienoa ympäristöä näkemättä.
Lähdin ottamaan kantaa tuohon ohjelmaan vain sen takia, että minua on jo pitkän aikaa vaivannut sarjan yhdessä jaksossa tapahtunut kalan raiskaus. Niin kuin vertauskuvallisesti ilmaistuna tietenkin, se pitää käsittää ja tuskinpa Google- hakukaan tuotti yhtään tulosta?
Siinä jaksossa nimittäin Peltsin seurue sai ison harjuksen ja paikallinen erämies rupesi kokkaamaan siitä porukalle ateriaa. Tarkkaan kuvatussa proseduurissa paljastui, ettei hän ollut mikään kalastaja, vielä vähemmän kokki ja Sanna Ukkolan kolumnin perusteella kyseessä oli tuskin edes mieskään siellä kalliiden merkkivaatteiden sisällä! Olen nimittäin eläissäni pyytänyt tuhansia kiloja kalaa ja laittanut niistä tuhansia kertoja ruokaa.
Tuo erähenkilö nimittäin suomusti harjuksen, vaikka hän sen jälkeen vielä veti sen fileiksi myös kalan nahan poistaen. Ylen ohjelmistoa määräävä Feministinen taskukirja määrää valitsemaan haastateltavat nahan värin perusteella ja suomuja siinä laitetaan vain katsojien silmille, joten siitäkö johtui sitten se.
Kaiken huipuksi tämä erähenkilö oli tuota kalaa varten raahannut jokivarteen kokonaiset sitruunan ja limetin, jotka lienevät aivan sama tuhansien kilometrien päässä kasvava hetelmä. Hän myös lisäsi paloiteltuihin (!) fileisiin suolan jälkeen vielä sitruunapippuria, jossa on jo mukana nuo suola, limetti ja sitruuna. Lopuksi piti tietysti laittaa vielä chilikastiketta kalaan, jotta se kalan äärimmäisen hieno maku katoaisi vimeistä atomia myöten. Tuolla aterialla oli jokin hieno ranskalainen nimikin, joten oliko sitten Ranskan erämaita kierrellyt.
Ja jotta tuo saatanallinen näytelmä olisi saanut vielä feministisen loppuhuipennuksen, niin nämä houkkiot söivät sen "kalan" meksikolaisiin tortilla- lättyihin käärittyinä.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.