Jalmari Korvensyrjä on 60- vuotias ja jo harmaapäinen suomalainen rakennusmies. Hän on töissä rakennusten perustuksia tekevässä yrityksessä ja siellä hän heiluttaa lapiota, kankea ja lekaa, tekee muotteja, raudoittaa ja valaa betonia. Työ on raskasta ja aina on kiire, koska jo ensimmäisen lapioniskun aikaan rakennukset ovat yleensä muutaman kuukauden myöhässä.

Jalmarin työnantaja on pieni ja sen omistajakin on useimmiten itse työmaalla. Tämä pienyrittäjä  olisi jo ajat sitten antanut lopputilin Jalmarille, mutta ei vain kehtaa pistää 16 vuotta hyvin palvellutta miestä kilometritehtaalle. Samalla hinnalla saisi kuitenkin kaksi nuorempaa virolaista, koska heillä on omat toiminimet ja tuntiveloitus on alle 15 euroa. Kaikki muut rakennusalan firmat ovat jo vaihtaneetkin työntekijänsä ulkomaisiin, koska kilpailu vain kovenee. Hän on kuitenkin jo 10 vuoden ajan sopinut Jalmarin kanssa uuden palkan aina uudelle työmaalle ja raapaissut lakisääteiset palkankorotukset päältä pois.

Jalmarin palkka on jo 10 vuotta ollut 12.78 € tunnissa ja sen ostoarvo siis vain pienenee. Vuosi sitten hän kävi terveyskeskuksessa valittamassa kipeää selkäänsä ja pieni toive varhaiseläkkeestäkin käväisi väsyneen miehen mielessä. Se suomalaisten herrojen kehuma työterveyshuoltokin hänellä on, mutta se kattaa vain joka 3. vuosi tapahtuvan terveystarkastuksen.

Lääkärille Jalmari vihjaisi sairaslomasta, mutta kesäharjoitteluaan suorittava kuuden älän nuori naislääkäri oli mallioppilas kaikin tavoin ja totesi kyllä te pärjäätte töissä, kun olette pärjänneet tähänkin asti. Häntä ärsytti Jalmarin hienhaju ja hän keskittyi jo seuraavaan potilaaseensa, joka oli sentään akateeminen opettaja ja jonka koulussa epäiltiin homeongelmaa. Olisihan se mahtavaa, jos saisi jo harjoittelupaikassaan kokonaisen koulun puratettua.

Jalmarilla oli ollut työkaverina monikymmenvuotinen hyvä ystävä ja kalakaveri Akseli  Suontakanen, mutta viime vuonna tämä yllättäen kuoli. Akseli oli lähtenyt ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen lääkäriin kipeää polveaan valittamaan, eikä palannut milloinkaan siltä reissultaan. Hänellä oli todettu kaikkialle levinnyt syöpä ja Iso Amba vei miehen alle kahdessa viikossa.

Siinä on mies lähtenyt oikeaan aikaan lääkäriin; mitään kalliita hoitoja ei enää tarvita, mutta omalla kyydillä vielä tulee. Olis vielä kaivanut oman hautansakin valmiiksi, niin saataisiin huoltosuhde nopeammin kuntoon, naureskeli kokoomuslainen vuokralääkäri itsekseen. Harvoin omin jaloin tulevasta potilaasta löytyy sellainen määrä kulumia, vanhoja murtumia, montaa syöpää ja kaikki mahdolliset sydämen ja keuhkojen sairaudet. Lääkäri päätti toimittaa Akselin heti Helsingin lääketieteen laitokselle, missä kandit voisivat vain ihmetellä sitä sairauksien määrää. Se olisi myös hyvää oppia pian käynnistyvää venäläisten terveysturismia varten, missä lääkärit pääsevät oikein lapioimaan rahaa suomalaisella huipputerveydenhoidolla.

Minna- Petteri asuu samassa talossa Jalmarin kanssa, mutta 28- vuotiaana hän ei ole tehnyt vielä päivääkään töitä. Vakaumuksensa takia hän ei suostu lähtemään töihin niin kauan kuin siitä maksetaan rahapalkkaa. Kaikki työt hoidetaan kyllä ilman palkkaakin, ajattelee Minna- Petteri, rahapalkka on vain ihmisen orjuuttamista. Hänen yksiönsä vuokran maksaa sosiaalitoimisto ja sieltä hän saa myös noin 500 € kk taskurahaa.

Minna- Petteri on katkaissut kaikki välit sukulaisiinsa, koska hänen vanhempansa ja varsinkin evakkotien kokenut isoisä vaativat Karjalan palauttamista. Hän ei hyväksy fasismia missään muodossa. Sen sijaan hän on aktiivinen Palestiinan vapauttamista ja Talvivaaran sulkemista vaativissa järjestöissä. Viime keväänä hän oli myös Norjassa perustamassa sinne kaiken öljyteollisuuden lopettamista vaativaa järjestöä, mutta hanke epäonnistui. Norjalaiset eivät ymmärrä Äiti Maan (Gaia) parasta, vaan ainoastaan ilmainen raha ja autot kiinnostavat.

Minna- Petterin mielenosoituskaverit ovat yleensä 16-19 vuotiaita tyttöjä ja hän ihailee heidän aktiivisuuttaan ja suurta tietämystään maapallon ongelmista. He olivat yhdessä tapaamassa tennareistaan kuuluisaa ministeri- Paavoakin, joka ymmärtää ja jaksaa aina kuunnella nuorisoa. Oli se helvetin hyvä, että minä ne tennarit silloin hokasin, ajattelee ministeri- Paavo ja katselee täyteläisiä punaisia huulia, joiden välistä putoilee täsmällisiä numeroita ketuista, hiilijalanjäljistä ja mitä kaikkea lieneekin. Punaiset huulet ja punaviini, punainen- Paavo ja limusiini, hyräilee hän hoippuessaaan kotiin pitkin Kallion piloille kustuja katuja. Yrittää soittaa Kataiselle, mutta oksentaa puhelimensa mykäksi ennen vastausta. Kello on 03. 00 aamulla.

Tämä oli tositarina, vaikka pikkuisen itseänikin jossain vaiheessa epäilytti.