Katselin eilen taas tuota loistavaa Sininen planeetta dokkaria yleltä ja se sai minut päivittämään 10 vuotta vanhan juttuni.
 
Kautta aikojen ovat viisaat suomalaiset kalastajat rakennelleet kuusenkarahkoista turoja vesistöihin saadakseen hyviä kalapaikkoja kotirannoilleen. Sokkeloisiin turoihin kaloilla on hyvä laskea mätinsä ja sen suojissa poikasilla on turvallinen kasvupaikka. Tasapohjaisissa vesissä kalakannat eivät viihdy, koska petokalojen ravintona toimivat pikkukalat tarvitsevat monenlaisia piilopaikkoja lisääntyäkseen.
 
Toisen maailmansodan aikaan maailman meriin upotettiin tuhansittain erilaisia laivoja, joiden hylyistä kehittyi vedenalaisia paratiiseja sukeltajille ja kalastajille. Vielä nykyäänkin romukunnossa olevia sotalaivoja upotetaan tietyille alueille tätä tarkoitusta varten. Amerikkalaiset yrittivät aikoinaan rakentaa keinotekoista riuttaa Floridan rannikolle upottamalla miljoonia vanhoja autonrenkaita mereen, mutta se osoittautui valtavaksi ekologiseksi virheeksi ja nyt he joutuvat suurin kustannuksin onkimaan niitä ylös. 
 
Tanskalaiset puolestaan rakensivat Norjasta laivatuista kivenlohkareista Kattegatiin monen jalkapallokentän suuruisen tekoriuttaa, jonka he uskovat jo muutamassa vuodessa vilisevän erilaista merenelävää ja näin rakennuskustannukset saadaan lisääntyvillä saaliilla takaisin.
 
Maanviljely on aina ollut onnenkauppaa, mutta kuivuuden riivaamassa Afrikassa se on sitä vielä enemmän ja nälänhätä voi iskeä siellä milloin ja missä tahansa. Rannikkoseuduilla voitaisiin kuitenkin panostaa myös merellisiin peltoihin, jotka antaisivat vedenviljaa ympäri vuoden ja jotka eivät vaadi mitään työtä perustamisensa jälkeen. Vain mukavaa sadonkorjuuta ympäri vuoden.
 
Perustettakoon siis kehitysvaroilla Afrikan köyhiin rannikkovaltioihin pieniä metalliverstas- konepaja- telakoita, joissa paikallinen väestö hitsailee romumetallista kasaan sopivan kokoisia lauttoja, jotka sitten upotetaan rantavesiin.
 
Teräsrunkoisen riutan sisään rakennetaan palkeista, putkista ja hamppuköysistä sokkeloinen, mangrovemetsää muistuttava merimaailma, minne voidaan sijoittaa betoniputkia, kiviä, hiekkaa ja mitä nyt erilaiset mereneliöt tarvitsevat kutuhommissaan. Sisään voidaan myös kipata ravinteiksi tonnikaupalla pilaantunutta viljaa, vanhentunutta leipää ja istuttaa erilaisia leväkasveja, mikä nopeuttaa vuosilla kalakantojen muodostumista.
 
Sijoittamalla muutama kymmenen miljoonaa kehitysapuvaroja tällaiseen touhuun saataisiin kilometrien pituisia riuttoja joidenkin Afrikan valtioiden muuten niin tasaiselle rannikolle. Somalialla on tuhansia kilometrejä rantaviivaa, kuten myös Marokolla, Senegalilla etc.
 
EU vuokrasi aikoinaan Senegalin kalastusalueet omille troolareilleen ja tuhosi näin maassa kukoistaneen paikallisen rannikkokalastuksen ja kalateollisuuden. Sama uuskolonialistinen tuhotyö on tehty myös Mauritaniassa ja sitä EU tekee edelleenkin Marokossa. Tuollaiseen riuttaprojektiin olisi näin ollen helppo saada EU- tukiaisia ja omat varat voitaisiin edelleenkin käyttää sosiaaliseen rakentamiseen, kuten nyt näihin musiikkitaloihin ja Helsingin yhteisiin olohuoneisiin.
 
Martti Ahtisaari vapautti aikoinaan Namibian mustat heimot valkoisen miehen ikeestä ja jos me vielä rakennamme maan rannikolle suuren Porovoron (Ngorongoro) valeriutan, niin jopas olisi Suomella hyvä brändi Afrikassa. On aina parempi tuollaisia merellisiä peltoja rakentamalla edistää paikallisen väestön omaehtoista elinkeinoelämää, kuin kalliilla ja turhilla monitoimitaloilla tukea jo muutenkin hillittömiä lisääntymistouhuja. Alikehittyneessä maassa taas varsinainen kalanviljely ei onnistu, koska paikallinen heimo vain nautiskelee pari viikkoa mätivoileipiä ja kalliita rakennelmia käytetään uima- altaina.
 
china.jpg
 
Tässä kuva Kiinasta. Afrikassa katuvalaistusta voidaan rakentaa vaikka muutama tolppa kerrallaan, eikä sähköjohtoja tarvita. Koska heillä on hyvät suhteet Kiinaan ja aurinko paistaa aina.