Iltalehdessä oli juttu fysiikan maisteri Eevasta, joka jäi 26- vuotiaana työttömäksi ja on 41- vuotiaana edelleen työtön. Hän on kuitenkin tehnyt ikääntyvälle Suomelle loistavan palveluksen synnyttämällä ja kasvattamalla kolme lasta ja vielä tietotekniikkaa opiskelemalla kehittänyt itsensä ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle. Hän ei ole tietenkään käynyt armeijaa, mutta hän on suorittanut yhteiskunnallisen velvollisuutensa monta kertaa paremmin.

Siitä tuli kuitenkin mieleeni; kuinka moni suomalainen loppujen lopuksi on koulutustaan vastaavassa työssä? Ainakin omassa tuttavapiirissäni taitaa lähes puolet olla erilaisia maistereita, merkonomeja, eri alojen asentajia, lastentarhanopettajia, kokkeja, etc, joista moni ei ole tehnyt päivääkään alansa töitä.

Mielestäni kaikkein suurin turhake on 30- 35- vuotias ylioppilas, joka vieläkin luulee olevansa jotain sen valkoisen lakin takia. Ei kukaan halua palkata sellaista ihmistä! Minäkin tein Ylen ylioppilaskokeen ja valmistuin peruskoulu-, ammattikoulupohjalta ylioppilaaksi 15 minuutissa (9/12 oikein)! 

Tytöille rakennetussa ja heitä suosivassa peruskoulussa epäonnistuneilla ADHD- pojilla on koulun jälkeen ollut rajattomasti aikaa kokeilla kaikkea mahdollista. Mutta vain maaseudulla tietenkin, eihän kaupungeissa ja varsinkaan Helsingissä nuori mies voi muuta kuin katsella ikkunasta ulos tai tietokoneen ruudulta pornoa.

Maaseudulla ADHD- pojat ja muutkin opintiensä peruskouluun lopettaneet pojat ovat voineet rassata mopoja, he ovat nylkeneet poron tai jäniksen, he ovat kalastaneet kaikin tavoin ja fileeranneet jopa metrin pituisia kaloja vatsaa avaamatta, marjastaneet paljon ja ajaneet hevosella tai traktorilla sontaa pellolle.

Kokeneet pomot rakennusalalla ja muilla käytännön aloilla ymmärtävät heti näiden koulupudokkaiden omaavan rajattomasti erilaisia kädentaitoja, oppivan nopeasti ja sopeutuvan mihin tahansa tehtävään. 

Tämän kirjoituksen pihvi oli siis: Suurin osa koulutuksesta on turhaa!