Pääkaupunkiseudulla käydään nyt merkillistä taistelua vallasta ja veronmaksajien rahoista. Helsinki kaappasi muutama vuosi sitten Sipoon parhaat palat itselleen. Nyt helsinkiläisten ministerien johtama hallitus haluaisi liittää muutkin vakavaraiset ympäryskunnat suureksi Metropoliksi, jota tietysti johdettaisiin Helsingistä käsin.

Tuollainen miljoonan ihmisen kaupunki olisi lähidemokratian loppu. Se olisi samanlainen kaupunkivaltio kuin muinainen Rooma, joka riistäisi armottomasti ympäristöään ja missä herrasväki järjestäisi itselleen rajattomasti Guggenheimia ja muita sirkushuveja.

Ainakaan aluksi he tuskin uskaltaisivat laittaa köyhiä ihmisiä areenoille taistelemaan leijonia ja tiikereitä vastaan, mutta he pistäisivät kotimaiset työläiset entistä tiukemmalle ulkomaisella halpatyövoimalla. Tämän he ovat jo aloittaneet ja kannattavaksi havainneet.

 Puolustusvoimat on jo ajat sitten päättänyt ettei koko Suomea kannata puolustaa ja nyt porvarihallitus on todennut, ettei koko kuusimiljoonainen kansamme mahdu tähän heidän hyvinvointivaltioonsa. Valtion taloudellinen tutkimuskeskus (Vatt) on Juhana Vartiaisen johdolla laskenut, että vain kolmelle miljoonalle suomalaiselle riittää ja kannattaa turvata hyvinvointivaltion palvelut.

Nyt Helsingin ympäryskunnat ovat kuitenkin ryhtyneet viivytystaisteluun, koska sielläkin on valtavat määrät virkamiehiä ja johtajia, joiden virat ovat pakkoliitosten uhatessa suuressa vaarassa. Pikkuisten kaupunkien johtajia, joiden palkat ovat kuitenkin samaa suuruusluokkaa kuin Lontoon ja New Yorkin pormestareilla.

He ovat nyt keksineet ehdottaa omaa kuntaliitostaan:
Kuuma-kuntien kunnanjohtajat ehdottavat Suomen suurinta kuntaliitosta Keski-Uudellemaalle. Uuteen suurkuntaan ovat liittymässä Hyvinkää, Järvenpää, Kerava, Tuusula, Nurmijärvi, Mäntsälä, Sipoo ja Pornainen. Kuuma-kunnista Vihti ja Kirkkonummi alkavat neuvotella liittymisestä Espoon ja Kauniaisten kuntiin.

NETTI-Ehdotus-kuntaliitosalueeksi.jpg?changed=1364288544

Mitään tällaista suurkuntaa ei tietysti ole aikomuskaan perustaa, mutta siitä neuvotellessa Helsinki ei voi runnoa läpi metropoliaan, eikä porvarihallitus voi tehdä pakkoliitoksia. Samalla näiden pikkukuntien johtajat ja virkamiehet voivat anoa valtiolta ja EU: lta rahaa liitosneuvotteluihin, pitää loputtomasti kokouksiaan kylpylähotelleissa, etsiä siellä uusia puolisoita, juoda tyhjiksi minibaareja ja juosta alasti pitkin hotellien käytäviä. Tätä kutsutaan kuntademokratiaksi ja sitä köyhä Työkansa seuraa silmät ymmyrkäisinä.

Espoon metro valmistuu parin vuoden kuluttua ja rakentaminen vain kiihtyy radan varrella. Valtion ja kuntien metroon sijoittama miljardi pistää monta miljardia yksityistä rahaa liikkeelle. Asuntoja, kauppakeskuksia ja palvelua monenlaista.

Samalla espoolaisten työssäkäynti Helsingissä lisääntyy vielä entisestäänkin ja veroeuroja virtaa kaupunkiin. Ne eivät kuitenkaan ole helsinkiläisten luomia työpaikkoja, kuten Soininvaara väittää. Ne ovat koko Suomen kansan verorahoilla luotuja ministeriöiden, eduskunnan, virastojen, oopperan, kulttuurilaitosten, yliopistojen ja korkeakoulujen työpaikkoja.

Muuten olen sitä mieltä, että Helsinki on hävitettävä ja niinhän siinä näyttää käyvänkin!