Tämä pieni asuinalueeni sijaitsee korkealla, metsäisellä mäellä hieman erillään 50 000 asukkaan suurlähiöstä. Muutaman sadan asukkaan kylässä on muutama rivitalo, joitakin 3- kerroksisia pienkerrostaloja ja englantilaistyylinen kortteli, missä omakotitalot on rakennettu rivitalotyyliin seinät vastakkain.
Viime lauantaina nämä muutamat pihakadut olivat ensimmäistä kertaa täysin lumesta vapaita ja lapset pääsivät pyöräilemään. Tiesinhän minä täällä olevan paljon pieniä lapsia, mutta silti kymmenien alle kouluikäisten vilinä kävelykaduilla yllätti. Alueella asuu vain yksi venäläinen, kiinalainen ja intialainen perhe suomalaisten lisäksi, joten kyllä tuo kotimainen lisääntyminenkin näyttää vielä toimivan. Heikkenevästä huoltosuhteesta lukeneilla eläkeläisillä ei ole siis mitään syytä hätääntyä, vaikka viimeisten piispanvaalien perusteella kirkko saattaisikin innostua vihkimään oikein urakalla näitä erilaisia homopareja.
Istuskelin naapurin jalkansa katkaisseen taksikuskin kanssa pihapenkillä lehtiä lukemassa ja pidimme siinä sivussa ajokoulua juuri pyöräilemään oppineille natiaisille. Nämä kun valtavassa innossaan syöksyivät porttikongista ulos täydellä vauhdilla ja jotkut olivat vielä unohtaneet kypäränsäkin sisällä käydessään. Hyvin menivät opit perille ja innokkaasti niitä selitettiin vielä eteenpäinkin.
Tuossa kilometrin päässä on vielä merenranta, venesatama ja laaja lintujen pesimäalue. Venesataman viereisellä kivilaiturilla oli aiemmin aina lauma pojankoltiaisia ongella, mutta paikalliset vihreät keksivät kieltää senkin. Omavaltaisella kyltillä, eikä sitä luvattua virallista kylttiä ole ilmestynyt vieläkään. "Viime kesänäkin jouduttiin kaksi kertaa kutsumaan palokunta irrottamaan katkenneeseen siimaan takertunutta linnunpoikasta". Olisiko tuo nyt ollut iso homma kahlata metriseen veteen ja vapauttaa poikanen. Tuolla lähes 3 kilometriä leveällä pesimäalueella minkit ( 2 kertaa elukan nähnyt ) tappavat 1000 lintua kesässä, joten onkiharrastuksen kieltäminen parin linnun takia on hysteriaa.
Samaan aikaan verovaroilla lahdataan city- kaneja, mutta kokonaisia saaria pilaavia merimetsoja suojellaan saaristolaisten kiusaksi. Viime viikolla lehdessä kerrottiin asunnottomasta keski- ikäisestä miehestä, joka oli asunut kolme kuukautta entisen kotilähiönsä bussipysäkillä. Hänelle ei soitettu kertaakaan palokuntaa, mutta pyrstönsä nyrjäyttäneelle sorsalle se olisi tilattu heti ja lintu olisi viety riemusaatossa Lastenklinikalle ohi jonojen. Siellä sille olisi perustettu omat facebook- sivut ja tuhat linnunluista uutta ystävää olisi silmä kovana tarkkaillut web- kamerasta sen parantumista. Näillä kaupunkilaishiirillä on arvomaailmat aivan sekaisin ja siitähän yhä useammilla heistä on jo lääkärintodistuskin (lat. humetica sicinsocins).
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.