Mainitsin aikaisemmin enoni kadonneen ja todistetusti teloitetuksi tulleen 30-luvulla Neuvostoliitossa. Pari päivää sitten vanha televisioni ilman mitään ennakkovaroitusta kieltäytyi esittämästä uutisia jokailtaisten murhasarjojensa välissä. Olen nyt kuitenkin huomannut kuinka radiota kuunnellessa pystyy ajattelemaan sinisiä ajatuksia, kun taas televisio vie kaiken huomion ja lisäksi tahtoo koko ajan erektiota pukata! Asuntoni täytti yllättäen ennen kokematon tyhjyys, tuntui samalta kuin oman äidin yllättävä kuolema! Tänään aamulla töissä ihmettelin ääneen tätä omituista riippuvuuttani ja kysäisin ohimennen sattuisiko kenelläkään olemaan nurkissaan ylimääräistä töllöä, ettei tarvitsisi heti lähteä kauppoja kiertelemään. Yllättäen firmamme kotiryssä Igor ilmoitti hänellä erinäisten parisuhdejärjestelyjen jäljiltä olevan kotonaan sellainen ja tuovansa sen minulle ilmaiseksi. Tunsin voimakkaan piston sydämessäni, kun on oikein netissä asti tullut käytyä venäläisiä mollaamassa ja ryssittelemässä. Venäjän nykyistä hallitusta ja sen politiikkaahan minä olen tietysti mollannut, eihän nyt kukaan...olkoon, perkeletto! Sovimme Igorin kanssa ettemme enää koskaan keskustele enoni tapauksesta vaan jatkamme työtoveruuttamme aivan uudella tasolla. Tosin erotessamme kysäisin Igorilta muistuttaako Petsamo kartalla hänen mielestään hieman kyljellään olevaa digiboksia tai olisiko siskoa Suomessa.

Samainen Igor kertoi aikaisemmin käyneensä edellisenä viikonloppuna viidesti uimassa avannossa. Mietin vaan, oliko mennyt vapaaehtoisesti, vai oliko ollut aikeissa mennä baariin iltaolusille ja eksähtänyt Perussuomalaisten vaalitapahtumaan.

Sanotaan, että jokaisessa suomalaisessa tuomarissa asuu pieni lapsi. Voi ollakin, mutta ainakin jokaisessa pietarilaisessa viemärissä asuu pieni lapsi.