Espanjassa on miljoona asuntoa myynnissä ja sehän on niin järjetön määrä, etteivät sitä ongelmaa enää mitkään nousukaudet ratkaise. Tulee pitkä rivi rakennusyritysten, kiinteistösijoittajien ja pankkien konkursseja, minkä jälkeen roskapankit myyvät nuo aavelähiöt polkuhintaan. Usa: ssa myydään nyt alle tuhannella dollarilla asuntoja, jotka maksoivat vielä muutama vuosi sitten parisataatuhatta taalaa.

Suomalaisilla eläkeläisillä on arvokkaat omistusasunnot valmiiksi maksettuina ja ottamalla niitä vastaan 10- 60 % käänteistä asuntolainaa saavat he hulppeat asunnot aurinkoisesta Espanjasta. Suomessa tyhjiksi jäävät asunnot voidaan vuokrata työperäisille maahanmuuttajille ja siitä tulevilla ylimääräisillä euroilla vaatimaton eläkeläinen pärjäilee jo mukavasti etelässä. Jossain aurinkorannikollahan yhtiövastikkeet ovat leppeän ilmaston takia mitättömän pieniä täkäläisiin verrattuina. Katuja kun ei tarvitse koskaan aurata lumesta, eikä huoltoyhtiö pääse laskuttamaan näennäisestä hiekoituksesta.

Espanjasta löytyy kokonaan tyhjillään olevia valtaisia asuntoalueita, joten olisi palvelujen kannalta viisainta keskittää suomalaiset tietyille alueille. Petollisista yritysosakekaupoistaan viisastuneet eläkerahastot voisivat ostaa kerralla vaikkapa usean tuhannen asunnon ryppäitä ja välittää niitä edelleen suomalaisille ostajilleen. Samalla voitaisiin tarjota vuokralle asuntoja sellaisille eläkeläisille, joilla ei ole varaa tai halua tällaisiin investointeihin. Jälkeläisetkin tekevät kerran vuodessa tapahtuvan pakollisen vierailunsa mieluummin etelän apartementoon, kuin tunkkaiseen kaksioon Vantaalla.

Tällaiseen seniorikeskittymään on helppoa ja edullista perustaa tasokkaat perus- ja terveyspalvelut, sillä nythän Espanjassa rakennustarvikkeet ja työvoima ovat halpoja. Lääkäriasemilla voivat työskennellä osapäiväisesti jo itsekin eläkkeellä olevat lääkärit ja hoitajiksi valikoidaan kunniallisia ikäneitoja kotimaasta. Nuoria sairaanhoitajiahan sinne saa lennättää loputtomiin ja aina ne karkaavat ensimmäisen vastaan tulevan gigolon mukaan. Alueelle rakennetaan myös koristeellinen pieni kappeli ja sen välittömään yhteyteen 200-paikkainen nunna- ja munkkiluostari. Näin me espanjalaisille kerromme, vaikka tosiasiassa kyseessä onkin A-klinikka ja katkaisuhoitola. Varsinkin alussahan monet eläkeläiset yltyvät juomaan hillittömästi päästyään eroon kotimaassa 30 vuotta kytänneestä naapuristaan. Näin hoidetaan tyylikkäästi kuntoon tämä autistisen kansamme pieni luonteen heikkous, mutta kuitenkin ihailtavan elämäntyön tehneiden seniorien tai maamme mainetta tärvelemättä.

Tuollaisen alueen nimeksi sopisi mainiosti Costa del Poro, Pororannikko. Tässä naapurissa sijaitsevaa kauppakeskus Selloa rakentaessamme meillä oli töissä musta kuubalainen kirvesmies, jonka kanssa kävimme usein yhdessä kahvilla. Kuppilan naisille hän oli El Toro ja minä Lapin miehenä olin tietysti El Poro.

Eläkepäivien viettoa Espanjassa voidaan tietysti suositella vain hyväkuntoisille seniorikansalaisille. Vanhuuden vaivojen kasvaessa ja hoidontarpeen lisääntyessä he saavat aina parhaan omakielisen hoidon kotimaassaan. Tämän hoidonhan he ovat jo moneen kertaan omalla työllään maksaneet ja sen mahdollistavan yhteiskunnan rakentaneet.

Suomalaisia eläkeläisiähän asuu jo nyt paljon ulkomailla, mutta Espanjan jättimäinen asuntokupla tarjoaisi ainutkertaisen tilaisuuden hyvin järjestettyyn massamuuttoon. Seniorit saisivat asua lämpöisessä, Espanjan palveluihin erikoistunut talous kohentuisi ja meidän yhteiskuntamme ikärakenne tasapainottuisi.

Suomi voisi jopa tehdä sopimuksen Espanjan valtion kanssa, jolloin Espanjan ilmavoimien jättimäiset Hercules- koneet kuljettaisivat mummot ja vaarit uusille kotiseuduilleen. Monet entiset rakennustyöläiset haluaisivat varmasti hypätä laskuvarjolla asuinalueelleen ja sehän olisi näistä kuljetuskoneista helppo järjestää.