Teillä on tuo pyöräilyn idea päässyt aika pahasti hukkumaan! Näin lausui hollantilainen mies, kun espoolaisen Länsiväylän naistoimittaja vei tämän ystävänsä ihailemaan Espoon hienoa pyöräilykulttuuria.

Joka puolelta suhahteli ohi valtavalla nopeudella sukkahousumiehiä, joita kauhistuneet äidit ja lapset yrittivät väistellä. Nämä nimenomaan nuoret miehet eivät koskaan soita kelloa varoituksena ja heidän mielestään hitaampien lasten ja kävelijöiden pitää seurata myös liikennettä taaksepäin.

Hesarissa oli Helsingin pormestari Juhana Vartiaisen iso haastattelu ja tuo mies on nimenomaan sopiva tämän kuolinkouristuksissaan kamppailevan kaupungin johtajaksi. Hänen mielestään kun kaikki kadut, kulkuväylät ja resurssit pitää alistaa sukkahousupyöräilijöille.

Nyt Orpon hallitukseen tulee ensimmäistä kertaa liikunta-, urheilu-, ja nuorisoministeri. Ja se tulee enemmän kuin tarpeeseen; se selviää tästä yli puoluerajojen arvostetun Markku Jokisipilän loistavasta kirjoituksesta.

Minua on suuresti ihmetyttäyt tuo keskustelu kännyköiden sallimisesta oppitunneilla. Opettajia on kautta aikojen kutsuttu kansankynttilöiksi, mutta tässä asiassa he ovat piiloutuneet vakan alle. Ja pienet lapset ovat jopa koulujen oppitunneilla vaeltaneet Internetin pimeydessä ilman mitään ohjausta ja varoittelua maailman pahuudesta.

Helsingillä ja Espoolla on varmaan satoja kilometrejä merenrantaa, kun kaikki lahdet ja saaret lasketaan mukaan. Jossain  Baltian maissa ja Venäjällä olisi noin pitkillä rannoilla kesäisin joka päivä tuhansia ja tuhansia poikia, tyttöjä, naisia ja miehiä ongella, tai muuten kalastamassa. 

Aikaisemman asuntoni vieressä oli laaja merenlahti, jonka ympäri tein varsinkin sunnuntaisin leppoisia n.13 kilometrin kävelylenkkejä. Rannoilla oli jonkin verran onkijoita, joiden kanssa usein keskustelin. Veikkaisin, että heistä jopa 80% oli ulkomaalaisia: virolaisia, baltteja, venäläisiä tai aasialaisia.

Olen kalastellut 15 vuotta näillä Helsingin ja Espoon vesillä, kuten tuosta profiilikuvastani oikeallakin näkyy. Nuokin lohet sain eräänä myöhäissyksyn myrskyisenä sunnuntaina, jolloin radio kehotti helsinkiläisiä pysyttelemään sisätiloissa. Pikkusen liioittelin, mutta en valehdellut. Tällä puolen miljoonan ihmisen asuttamalla rannikolla on varmaan vähemmän kalastajia kuin oli kotikylässäni Lapissa, vaikka siellä asukkaita oli vain pari sataa.

Koko pk- seudun ylipormestarina minä määräisin heti rakennettavaksi 50- 100 onkilaituria kaikille alueen rannoille. Niihin voitaisiin rakentaa vähän sateelta ja auringolta suojaavaa katosta ja myös penkkejä poikiensa ja tyttäriensä onkitouhuja valvoville vanhemmille. Kunnat voisivat myös palkata kokeneita eläkeläiskalastajia valvomaan ja neuvomaan lapsia, sekä myös tarvittaessa lainaamaan kunnan kustantamia onkivälineitä.

Näitä laitureita ei tietenkään kannata sijoittaa lintujen pesimäalueiden lähelle, koska silloin vihreät saisivat heti syyn kieltää koko touhu. Avoimellakin rannalla pikkukalat kerääntyvät nopeasti suojaisen laiturin alle ja varsinkin, jos sinne heitetään eväsleipien jäänteitä. Vihreät haluavat kuitenkin kieltää kaiken kalastamisen ja siinä onnnistuttuaan he menevät tyytyväisinä kotiinsa syömään purkkitonnikalaa!

Näin lapset ja nuoret saisivat yhteyden luontoon ja monet heistä innostuisivat kalastamaan. Lisäksi voitaisiin järjestää monenlaista kalastuskilpaiua, koska roskakalan määrä on jo valtava ongelma, mutta myös eri kalalajeja on paljon.

Näillä mennään, mutta kyllä vielä takaisinkin tullaan!