Osmo Soininvaara taisi politiikasta luopuessaan sittenkin omata sisäpiirin tietoa Helsingissä piakkoin vapautuvasta apulaiskaupunginjohtajan virasta. Hyvä niin. Tämän politiikan jättiläisen lähtö eduskunnasta tulee varmasti nopeuttamaan vihreiden poliitikkojen pensastumista, mutta helsinkiläiset tuskin jättävät käyttämättä tämän dynaamisen poliitikon palveluksia. Miljoonan asukkaan kehittämistä johtavassa Helsingissä apulaiskaupunginjohtajalla on enemmän valtaa kuin heikoilla ministereillä ja sellaisiin virkoihin tarvitaan tuollaisia politiikan dinosauruksia. Soininvaaran suuret ja omaperäiset linjanvedot ovat jo vuosia olleet huutavassa ristiriidassa hänen puolueensa pikkuasioissa näpräilyn kanssa. Keskellä Helsinkiä sijaitsevan Santahaminan saaren miljardimaiden käyttöönottokin voi viimein nopeutua, mikäli joku takaa, etteivät vihreät Vuosaaren sataman tapaan taas jumiuta hanketta vuosikymmeniksi eteenpäin. Pienellä metronpätkällä voidaan korvata suuret moottoritierakennelmat ja kymmenien tuhansien ihmisten työmatkaan käyttämä aika kutistuu olemattomiin. Nyt kun Sipoostakin saadaan kitkettyä karjalaisten asuttamiskiellosta periytyvä apartheid-ajattelu, niin on helppo arvata tulevaisuuden pääkaupunkiseudun painopisteen heilahtavan läntisestä Espoosta idän suuntaan. Helsingin miljoonan asukkaan metropolin kehitystä on jo vuosikymmeniä jarruttanut espoolaisten ja sipoolaisten kyläpoliitikkojen "rusinat pullasta" ajattelu.

Soininvaarahan viisaasti ehdottikin jo Sipoon suunnan metron aloittamista samaan aikaan Espoon metron kanssa, koska näin saadaan asuinalueet palveluineen rakennettua heti asemien ympärille ja asukkaat tottumaan metron käyttäjiksi. 

Viikko sitten joku jo spekuloi mahdollisuudella korvata Malmin lentokenttä uudella Sipooseen rakennettavalla kentällä. Sieltähän olisi hyvä hoitaa suuri osa kotimaan lennoistakin ja pääsisivät monenlaiset karvahattulähetystöt kätevästi metrolla juhamietojaan tapaamaan. Mietaa oli valitsemisensa jälkeen lähes päivittäin telkussa jahkailemassa, mutta hänen poliittinen sanomansa kävi varsin nopeasti kaikille selväksi ja esiintymiset loppuivat. Miehen itsensä kannalta parempi kuitenkin, ettei tämä tapahtunut jo ennen vaaleja. Tanja Saarelahan ei myöskään sanonut koskaan mitään olennaista loputtomissa haastatteluissaan, mutta oli edukseen lööpeissä hymyilemällä leveästi nänninpäitä myöten.

Mehiläiset ovat salaperäisesti katoamassa ja mielestäni kyseessä voi olla pirunmoinen ongelma. Darwinin hoksiman mukaan ensin kuolevat mehiläiset, sen jälkeen kasvit ja näiden jälkeen eläimet. Ihminen kuolee viimeisenä, mutta ennen sitä tuossa kasvien ja eläinten välissä kuolevat kasvissyöjäihmiset. Kannibaaleiksi paljastuu varmaan suuri osa ihmiskuntaa, sillä onhan tätä kulinaarisuuden muotoa harrastettu kriisitilanteissa kautta aikojen. Voimme siis rauhallisin mielin olettaa eduskuntamme jatkavan päätösvaltaisena tärkeää lainsäädäntötyötään aina siihen asti, kun Mannerheimintiellä ei kulje enää ketään syötäväksi kelpaavaa ja Seppo Kääriäistä ruvetaan suolaamaan grillivartaaseen pantavaksi.

Lehdessä oli taas juttua thaimaalaisista marjanpoimijoista, jotka aina syksyisin saapuvat korjaamaan satoa metsistämme. Kansamme laiskuuden takia näiden miellyttävien aasialaisten vierailut ovat aina tervetulleita, mutta nyt mehiläisten kuoltua voisivat käydä myös keväällä hoitamassa pölytyshommat. Isot pölytyshuiskut käsissään ja haaroissaan voisivat muutamien viikkojen ajan tarpoa marjametsissä ja Lapin hillasoilla. Askelmittarin lukemista sitten metsähallitus maksaisi palkan, joka taas osin veroina otettaisiin syksyllä marjan hinnasta. Näin ihminen jälleen kerran näyttäisi voimansa luonnolle.