Suomessa on mielenkiintoinen tilanne: RKP on hallituksessa, mutta ei tue hallitusta, kun taas oppositiossa oleva Kepu aikoo tukea hallitusta.

Siihen olisi aivan yksinkertainen ratkaisu, jota jo muutkin ehdottavat: vaihtakaa paikkojanne!

RKP: n Henriksson ei ole vielä tänäänkään varma antaako puolue tukensa valtiovarainministeri Riikka Purralle ja elinkeinoministeri Wille Rydmanille.

Riikka Purran puheet ovat olleet jo niin tiukkoja, että RKP: n leikkiminen on kerrasta poikki. Aamulehden Näkökulmassa Anita Simola epäilee Kepun saattavan lähteä sittenkin hallitukseen, koska tuskinpa uudet vaalit sen tilannetta ainakaan helpottavat.

Sdp: n uusi puheenjohtaja on silloin Antti Lindtman, jonka pullamössöveikistelijän Riikka Purra pistää niin solmuun, että luhistunut mies joudutaan kantamaan liinoilla pois studiosta. Purra on koko ajan parantanut jo muutenkin loistavaa esiintymistään, joten uusien vaalien jälkeen hän voi hyvinkin olla pääministeri.

Koko RKP: n touhu on naurettavaa pelleilyä, se aikoo ilmeisesti joka äänestyksessä arpoa onko se hallituksessa vai oppositiossa. Nyt joudutaan tekemään raakoja ratkaisuja, jotka ovat aina jollekin puolueelle tuskallisia

Vaikka tosiasiassa ne ovat vain siirtymistä pohjoismaiseen malliin, mikä asia on jo sataan kertaan lehdissä julkaistu. Paitsi tietysti roskalehti Hesarissa ja viher- feministi- tyttöjen Ylellä. Kerrataan vielä:

-Ruotsin sosiaalituki on 20% alhaisempi kuin Suomessa ja se on osittain vastikkeellinen. Vähemmän tukia ja enemmän velvollisuuksia, tutki silloinen kristillisten puoluesihteeri Asmo Maanselkä aikoinaan.

-Ensimmäinen sairauspäivä on ollut Ruotsissa palkaton jo 30 vuotta, ja se vähensi sairauspoissaoloja.

-Muutama vuosi sitten Suomessa maksettin asumistukea 2 miljardia, mutta kaksi kertaa isommassa Ruotsissa vain 1 miljardi. Siinä on Suomessa paha rakennevika, jota on vain pakko lähteä jossain vaiheessa oikaisemaan.

-Ansiosidonnainen työttömyysturva on ollut porrastettu Ruotsissa jo vuosikymmeniä.

-Suomessa on aivan liian suuri ja tehoton julkinen sektori. Olin itse Suuren laman aikaan kunnan töissä ja siellä joka ikinen päivä ensimmäinen palkallinen tunti istuttiin kahvia juoden. 10- 15 miestä istui joka päivä sen ensimmäisen tunnin ja töitä tehtiin 4- 5 tuntia päivässä. Kunnan vakituiset eivät tehneet sitäkään!